Miksi ryhdyin äänestyslakkoon?

Tuskallisen pitkän pohdinnan jälkeen ryhdyin äänestyslakkoon eduskuntavaaleissa, sillä demokratiamme kriisi ei valitettavasti vielä ole tarpeeksi syvä.

Ennen kuin heitän itseäni ensimmäisellä uurnalla kansalaisvelvollisuuden rikkomisesta, kerron lakkoni taustatekijät.

Äänestin ensimmäisen kerran eduskuntavaaleissa keväällä 1995. Äänestäessäni kaksi vuosikymmentä arvojani vastaavia ehdokkaita eri vaaleissa ääneni livahti seitsemälle puolueelle.

Äänestämisen pitäisi olla poliittista vaikuttamista, mutta siitä tuli epäpoliittinen kädenojennus puolueille, joiden puhtain aate on aatteellisten erojen hämärtäminen.

Ääntenkalastuksen aloitti kokoomuksen edeltäjän, suomalaisen puolueen, puoluesihteeri K. N. Rantakari ennen kevään 1907 eduskuntavaaleja mainostamalla puoluettaan työväenpuolueena. Jatkoa seurasi.

Olen nähnyt tarpeeksi monet vaalit tietääkseni tulevienkin vaalien keskeisen tuloksen: kansanvallan kosmetiikassa vain hallitusluomiväri vaihtuu.

Haluaisin tunnustaa väriä, mutta harmaa puoluejärjestelmämme estää sen. Äänestäjän kuluttajansuoja on vitsi, koska ääni vasemmistoliitolle tuotti viimeksi kokoomusjohtoisen hallituksen ja ääni pataoikeistolaiselle ehdokkaalle voi nostaa eduskuntaan samalta listalta köyhien homojen puolustajan. Onko ääni keskustalle tuen osoitus perussuomalaisten hallituspaikalle?

Demokratiasta on muovautunut jättiläisparadoksi, jonka mustat aukot imevät sisuksiinsa äänestäjän tahdon. Kansanvalta toimii poliitikkojen ja puoluekoneistojen etujärjestönä niin erinomaisesti, ettei sen ongelmia kannata ratkaista. Vaaleihin mennään pimein kumppanein, ja tuloksen selvittyä hallitus ratkaistaan matematiikalla.

1900-luvun alun puoluefossiilien tilalle pitäisi perustaa nykyarvoja vastaavia puolueita. Tähän luovaan tuhoon ammattipoliitikoilla ei ole tahtoa eikä kansalaisilla voimaa.

Talouskriisikin on osaltaan seurausta lottoparlamentarismin ongelmista. Talouselämä ja ay-liike eivät pohdi demokra­tian rakenneratkaisuja vaan kilpavarustelevat jääräpäisesti maan taloudellista toimintakykyä rampauttavaa järjestelmää.

Puolueet ovat tyrkyttäneet äänestysvelvollisuutta parhaana ratkaisunaan äänestyskatoon. Millainen on vapaa demokratia, jossa minut pakotettaisiin moraalittomana pitämääni poliittiseen toimintaan kansanvallan nimissä?

Demokratian suurimpia arvoja on se, että kukin saa vapaasti äänestää, olla äänestämättä ja perustella ratkaisunsa. Itse kuvittelen, että puo­lueet ryhtyvät aukomaan kansanvallan umpisolmuja vasta kansalais- ja mediapaineen kasvaessa kyllin suureksi.

Äänestysaktiivisuuden tipahtaminen puoleen patistaisi puolueet todelliseen itsekritiikkiin. Hyvä kannustin olisi antaa kansalaisille mahdollisuus äänestää eduskuntaan täysin tyhjiä tuoleja. Kansanedustajien määrä kuvastaisi kansalaisluottamusta.

Murran äänestyslakkoni välittömästi, mikäli puolueet vielä ennen vaaleja kertovat, millä kokoonpanolla ja ohjelmalla ne haluaisivat muodostaa hallituksen. Jos punamultaviritys on olemassa, kertokaa se meille.

Kirjoittaja on vapaa tutkija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.