Miljoonien saunojen maa

Mistään ei ole niin hyvä mennä kun lämmitetyn saunan ovesta. Mutta kun noita ovia kertyy päivässä lähes parisenkymmentä, alkaa raja tulla vastaan.

Keskiviikkona entisen Korpilahden kunnan pohjoiskolkassa järjestettiin jo 11. kerran Sarvenperän Saunamaraton. Taivalsimme pitkin päivää aina uudelle saunalle. Patikointia kertyi kymmenisen kilometriä ja saunoja 18. Kun jokaisissa löylyissä oltiin 20 minuuttia, kertyi yksistään löylyttelyistä kuusi tuntia.

Joku lääkäri voisi tietenkin kysyä, onko tuokaan nyt terveellistä. Mutta jo valtavalla kokemuksellaan sarvenperäset ovat ottaneet kaiken huomioon ja hoitivat jälleen homman. Maratonilla ei koskaan ole tarvittu laastareita kummempaa ensiapua.

Ensikertalaiselle Sarvenperäset-kyläyhdistyksen organisoima maraton oli vaikuttava osoitus maaseudun kylien aidosta elinvoimasta ja yhteistyöhengestä. Järjestäjiä ja toimitsijoita on enemmän kuin osallistujia.

Minuuttiaikataulujen laatiminen vaeltaville ryhmille, saunojen lämmityksen ja osallistujien huollon ajastaminen sekä aikatauluissa pysyminen vaatii saunamajureilta jo esikuntaupseerien organisointikykyä. Maratonin kautta esiin pulpahtelivat myös lukemattomat muut kanssakäymisen säikeet, joilla tuon seudun kylät ja asukkaat ovat kietoutuneet toisiinsa.

Saunansa kylpijöille avaavat kyläläiset tarjoavat ventovieraille aika pitkän ja intiimin kurkistuksen omaan arkeensa. Taivallus pihapiirin halki kylpyvieraaksi saunaan on toki jotain aivan muuta kuin vaikkapa kilpajuoksutapahtuma talojen ohi julkisilla teillä. Tuo kurkistus kertoi ainakin sen, että Sarvenperällä eletään aika kaukana kantajyväskyläläisten kaupunkikulttuurista.

Erityisesti viehätti tapahtuman epäkaupallisuus. Kukaan ei ollut tuputtamassa mitään. Niinpä hiljaisesta taivalluksesta halki mustikkamäkien, lakkasoiden ja pihapiirien tulikin filosofinen matka itseen, vaellus.

Tuo vaellus ja löytäminen sai palkintonsa jokaisessa saunassa. Suomessa on pitkästi yli kolme miljoonaa saunaa, eikä kahta täysin samanlaista. Ja Sarvenperällä niitä on paljon!

Saunaton talo ei käy laatuun, määritteli Juhani Seitsemässä veljeksessä. Aleksis Kiven ohella suomalaisen kaunokirjallisuuden saunakirjaan ovat jättäneet merkintänsä Juhani Aho, Pentti Haanpää, Joel Lehtonen ja monet muut, runoilijoista puhumattakaan.

Sauna on osa suomalaista sielunmaisemaa, sen arkea ja juhlaa, rauhaa ja sotaa; sekoitus pakanuutta ja pyhyyttä, puhdistautumista, ja parantamista. Sauna on kattanut koko elämän: siellä on synnytty, peseydytty, sairastettu, kuoltu ja säilytetty ruumiita. Saunassa on pantu oluet, tehty sahdit, palvattu lihat ja valmistettu pellavat, talkkunat ja maltaat.

Ehkä tuo historian läsnäolo ohjaa suomalaisia saunaetikettiin. Saunassa ei metelöidä eikä puhuta rumia. Maratonilla yksikin häirikkö olisi pilannut koko hienon ryhmämme tunnelman. Nyt puheenaiheet, sikäli kun ylipäätään puhuttiin, tukivat saunomisen rauhallista, rentouttavaa ilmapiiriä. Ja viimeisellä rastilla, korsusaunan löylyjen hämärissä, taisimme pitkän hiljaisuutemme yhteenvetona päätyä siihen, ettei vaitiolokaan ole vaivauttavaa, vaan saunassa pitää uskaltaa olla myös hiljaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.