Milloin hoitajia on riittävästi?

Vaatimus vanhusten hoitajien määrän kirjaamisesta lakiin kuulostaa tietenkin hyvältä. Asia on nyt ajankohtainen, kun vanhuslain luonnos on lausuntokierroksella toukokuun loppuun asti. Lakiluonnoksessa ei silti ole erillistä pykälää hoitajien vähimmäismäärästä vanhusten hoidossa.

Sen sijaan kansalaiskeskusteluissa asia on noussut toistuvasti esille ja hoitajien vähimmäismäärä on vaadittu kirjattavaksi lakiin. Vaalien alla poliitikoilta tivattiin, pitäisikö hoitajien määrästä oltava maininta laissa.

Vaatimuksen vaisusti suhtautuva vaikuttaa siltä, että hän ei halua parannuksia vanhusten hoitoon. Tuntuuhan järkeenkäyvältä, että hoito paranee, kun hoitajia on riittävästi.

USEIN kuitenkin asiat ovat vieläkin monimutkaisempia kuin ne ensituntumalta vaikuttavat.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan hoidon laadun ja henkilöstön määrän välille ei löytynyt selkeää yhteyttä. Yksityisten ja julkisten vanhuspalvelujen laadussa ei löytynyt eroja, vaikka henkilöstömäärät ovat pienempiä julkisella puolella. Tähän ehkä yllättäväänkin tulokseen THL tuli vertaillessaan kuntien omien ja yksityisten tuottajien eroja vanhusten asumispalveluissa.

Erot henkilöstön määrässä eivät olleet suuria, mutta henkilökunnan kuormittuneisuus oli selvästi suurempi niissä paikoissa, joissa työntekijöitä oli vähemmän. Tämä työntekijöiden hyvinvointia uhkaava riski koski etenkin kuntien palvelutaloja.

KUNNALLISET ja yksityiset vanhuspalvelut herättävät kiihkeitäkin kannanottoja. Keskustelua leimaavat mutu-puheet ja "itsestäänselvyydet", jotka esitellään "varmoina" tietoina. "Varmaa" on, että ulkoistetut palvelut ovat joustavampia ja siksi laadukkaampia. Kunnalliset palvelut esitetään paikalleen jämähtäneinä ja hitaasti muutettavina.

THL:n tutkimuksen tulokset kyseenalaistavat nämä väitteet.

Yksityiset tuottajat joutuvat tekemään pitkän tähtäimen laskelmia, koska sopimuskaudet ovat pitkiä. Tarjouskilpailuissa ne joutuvat huomioimaan mahdolliset riskit kustannusten kohoamisesta. Kustannukset voivat kohota esimerkiksi siksi, että asiakasrakenne on muutaman vuoden päästä heikompaa kuin nyt, jolloin tarvitaan lisää henkilökuntaa. Ulkoistetut palvelut voi yhtäältä nähdä jäykkinä, koska niiden on hinnoiteltava mahdolliset, vuosien päässä olevat riskit.

Kuntien palvelujen budjetit sen sijaan päätetään vuosittain, jolloin henkilöstömäärästä keskustellaan jatkuvasti. Muuttuneisiin tilanteisiin ainakin pyritään reagoimaan nopeasti. Sitä voisi yhtäältä kutsua joustavuudeksi.

ON ehkä vaikea sanoa, minkä verran hoitajia pitäisi olla. Kaikki kun riippuu vanhusten kunnosta. Ja se taas ei ole vakio. Tavoitteenahan on hoitaa vanhukset samassa paikassa loppuun saakka.

Vaatimus hoitajien määrästä kiinnittää huomion itse palvelulaitokseen - ei niinkään yksittäisten asiakkaiden hoidon vaativuuteen. Hoitajia ei palkata palvelulaitosta vaan vanhuksia varten. Ja vanhusten yksilölliset tarpeethan muuttuvat vuosien mittaan.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.