Minäkö vaateriippuvainen

Siskoni esitteli minut eräälle amerikkalaiselle AA:n tapaan:

- She's my sister. She's a clothesaddict (Tämä on siskoni, vaateriippuvainen).

Ojensin käteni ja hymyilin väkinäisesti närkästyneenä. Esittely sai minut tutkimaan sisintäni. Oliko tilanne tosiaan näin paha? Riippuvaisuudet ovat pahoja.

Okei, myönnetään. En saa kyllikseni hypistelystä. Ja vaikka kaappi on jo täynnä, aina sinne jotain mahtuu. Mutta, että riippuvainen. Ei pidä paikkansa, vaikka saattaa näyttää sille.

Toiset vain tykkäävät enemmän vaatteista kuin toiset. Ovat niin sanotusti vaatefriikkejä ja tämä on sisäsyntyistä. Ajatelkaa vaikka pieniä tyttöjä. Olen kuullut äitien valittavan, miten lattiat ovat täynnä puoliksi pidettyjä vaatteita, kun tytär vaihtaa neljännen asukokonaisuuden aamupäivässä. Aina on vähän niin ku vääränväriset sukkahousut tai joku sauma hinkkaa. Ymmärrän täysin.

VAATTEET OVAT ehkä syntiinlankeemuksen seurausta. Alun perinhän oli tarkoitus pysytellä paratiisissa Eevan asussa. Silloin olisi ollut vailla huolenhäivää yli- ja alipukeutumisen tai tyylittömyyden vaaroista.

Vaatteista tai niiden puutteesta voi nimittäin koitua suurta ahdistusta. Saattaa jopa jäädä joku kiva meno väliin, kun ei ole mitään päälle pantavaa. Juhlien tulessa, suurin ongelma ovat useimmiten juhlavaatteet. Mitä sitä laittaisi päälleen? Työhaastatteluissa pitää olla vakuuttava aina asukokonaisuutta myöten eikä sekään mitään helppoa ole. Busineksessa pitää olla businesslook ja jos se ontuu, voivat busineksetkin näivettyä.

Vaatteet saattavat ihmisen helposti oravanpyörään. Nimittäin kun hankkii yläosan, on saatava alaosa. Jos se on hame, on saatava hametakki. Mikäli kyseessä ovat vajaamittaiset housut, tarvitsee saappaat ja ainakin vyön. Vyön hankkimisen jälkeen ei ole samanvärisistä laukkua ja sehän on tyylirikko, jos vyö ja laukku eivät istu keskenään. Kokonaisuus täytyy tietenkin asustaa ja täydentää muutamalla vaihtoehdolla. Kun kaikki on valmista, vaihtuu sesonki, vuodenaika, sää tai muoti ja kaikki alkaa alusta. Myös lihominen ja laihtuminen kuormittavat.

TIETENKIN SITÄ YRITTÄÄ hankkia sellaista, mikä sopii jo olemassa olevaan, mutta minkäs sille voi, että ne ovat so last season tai näyttävät muuten vain tyhmiltä. Itse asiassa olen alkanut epäillä, että edellä mainitut lisääntyvät keskenään, koska kaappini on ihan yhtä täynnä niitä aamulla, vaikka olisin illalla kantanut jätesäkillisen pois. Tämä luonnollisesti aiheuttaa kaaosta, sillä sotkuisessa ympäristössä keskittyminen häiriintyy. Lisäksi se vie aikaa ja aika on rahaa. Rahaa taas tarvitsee, että voi pukeutua.

Noh, on kolikolla kääntöpuoleensakin. Vaatteilla on työllistävä vaikutus ja työllisyys on hyvä asia. Tekstiileitä täytyy suunnitella, tuottaa, markkinoida ja myydä. Kansantalous elpyy. Mikrotasolla pyykkäys, silittäminen, vaatehuolto ja viikkaus työllistävät kiitettävästi. Onneksi ajoittain voi kokea pukeutumisen juhlaa. Tuntea itsensä kauniiksi juuri siinä täydellisessä mekossa tasan niin kauan kunnes tulee kylmä ja huomaa ettei ole sopivaa villatakkia juuri tähän asuun.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.