Minäkin voisin olla Maki

Elettiin ikimuistoista päivää muutama vuosi sitten. Sähköpostiini saapui viesti, jonka liitteenä oli laulun sanat. Postissa pyydettiin säveltämään sanoihin sopiva kappale. Kirjoittaja muisti myös kertoa, ettei hänellä ole varaa maksaa työstäni korvausta, ja että sävellykselläni hän osallistuisi Suomen Euroviisu-karsintoihin.

Olin otettu. En tiennyt, että maineeni säveltäjänä oli saavuttanut kansalliset mittasuhteet.

Pian romahti sekä fiilis että jalusta, jolle olin itseni kammennut. En ole mielestäni hääppöinen säveltäjä, mutta lähes-tulkoon-kaimani Maki Kolehmainen (ei sukua) on - aika monenkin mielestä. Parhaiten hänet tunnetaan Aikakoneen, aikansa suurimman suomalaisen musiikki-ilmiön säveltäjäjäsenenä. 1990-luvulla yhtye nappasi tarttuvalla tanssipopilla kuusi platinalevyä, pari Emmaa ja joukon muita mainintoja.

En vastannut Kolehmaiset sekoittaneen saidan sanoittajan yhteydenottoon. Jälkeen päin tämä on harmittanut minua suunnattomasti, sillä eihän näissä kisoissa piitata, onko kappale nokkela, taiteellisesti kunnianhimoinen tai millään mittarilla hyvä.

Euroviisuihin ei ole enää pitkään aikaan sävelletty musiikkia vaan euroviisuja. Kitsch ja camp rehottavat maailman suurimmassa sisäpiirin vitsissä, jonka finaalia katsoi viime vuonna lähes 70 miljoonaa ihmistä. Kilpailukappaleen pitää olla sellainen, että koko kansakunta voi tuntea kollektiivista häpeää. Onhan Euroviisuilla aina ollut propagandistinen tehtävä kansan koheesion kasvattajana.

Hyvän euroviisun sanat ovat imelät tai muuten pöljät. Liitetiedostoon kätketyt balladin sanat täyttivät vaatimukset. Ne eivät olleet pelkästään siirappiset ja merkityksettömät, vaan lisäksi iljettävän kornit. Sellaiset, joita peruskoulussa rustataan ensi-ihastuksen kuva silmissä kiiluen. Kertosäkeessä oli kaksi sanaa: toinen oli "uuh" ja toinen "aah". Muutoin tekstissä viljeltiin runsaasti sanaa "beibe".

Täydellinen euroviisu sinetöidään yksinkertaisella valinnalla: vaihtoehtoina on joko renkutus tai jumputus. Oikeita säveltämistaitoja ei vaadita, sillä rehellisellä plagioinnilla pääsee näissä bileissä saatille saakka.

Yhteistyömme hedelmänä olisi varmasti syntynyt kappale, joka täyttää kaikki kelvollisen euroviisun vaatimukset. Menestyksestä ei kuitenkaan voi koskaan olla varma, sillä vaalitavaksi on vakiintunut itä-blokin maiden salaliittojen riivaama puhelinarvonta, eikä vaalitarkkailijoita ole muistettu kutsua.

Yksi Kolehmainen pitää jalon nimemme puolia, sillä Maki on yrittänyt kisoihin useampaankin otteeseen. Vuonna 2002 tuli jättipotti, kun Kolehmaisen säveltämä ja Laura Voutilaisen tulkitsema Addicted to You valittiin edustamaan Suomea. Kappale selviytyi finaalissa sijalle 20. Kehno sijoitus takasi sen, että seuraavana vuonna Suomea ei kinkereissä nähty.

Tänään vuoden odotus palkitaan. Kotisohville kokoontuu ihmisiä, joilla on suosikkimaansa lippu ja kasvomaalaus. He muistavat ulkoa kaikki ikinä esitetyt euroviisut. Silloin kun televisiosta ei tule Euroviisuja, he katsovat edellisvuosien kisoja videokasetilta tai laativat listoja omista suosikkiviisuistaan. He eivät pode kollektiivista häpeää. He, Euroviisu-fanit, äänestivät Kolehmaisen säveltämän Addicted to Youn kisojen parhaaksi kappaleeksi.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen toimittaja.