Minäminä valitan

Olipa kerran (täysin kuvitteellinen) moottoripyöräseura, joka alivuokrasi varaston nurkan (täysin kuvitteelliselle) moposeuralle. Vuosia myöhemmin kävi ilmi, että alivuokraus oli laiton. Moottoripyöräseuran (edelleen täysin kuvitteellisen) vuokrasopimus varaston omistajan kanssa kielsi jälleenvuokrauksen.

Halusin nostaa asiasta mekkalan. Perätä takaisin laittomasti perittyjä vuokrarahoja tai tehdä holtittomuudesta rikosilmoituksen.

En tehnyt. Enemmistö mopoporukasta oli sitä mieltä, että antaa asian olla. Ei riidellä. Pitkin hampain tyydyin enemmistön päätökseen. Tätä kutsutaan demokratiaksi.

Mitä tapahtuu kuntakentällä - meillä ja muualla? Siellä käyttöön on otettu salainen ase, jolla voi vapaasti ja holtittomasti heilua ja hajottaa, tai ainakin häiritä ja hidastaa. Päätöksistä ja pykälistä valittamisesta on tullut muoti-ilmiö ja egon pönkittämisen perustyökalu.

Valitetaan demokraattisesti tehdystä päätöksestä. Valitetaan muotoseikoista, pykälien kirjaamisesta, läsnäolijoiden jääviyksistä, valitusoikeudesta ja oikaisuvaatimuksista. Valitetaan siitä, ettei oma mielipide mennyt läpi.

Valittajat katsovat, että demokratiaan kuuluu ensisijaisesti valittaminen, ei enemmistön päätökseen tyytyminen. Että on itsestäänselvyys ja kunnia-asia, että kaikilla on mahdollisuus valittaa. Eriävän mielipiteen esittäminen ei ole enää riittävän järeää.

Nämä minäminä valitan -tyypit ovat vaarallisia. Heille demokratia on leikkikalu, oman itsen ja oman oikeassa olemisen jatkuvaa todistamista, hamaan loppuun saakka.

Valittajan aika kuluu virheitä kaivellessa. Jokaisen pykälän takana on vähintään moka tai puutteellinen valmistelu. "Maailma on täynnä salaliittoja ja korruptio on tunkenut lonkeronsa valtaapitävien aivoihin. Minä paljastan nämä roistot." -ajattelu kiihottaa.

Demokratiaan tyytyminen on vaikea taiteen laji, tiedän.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.