Mitä alaa kannattaa opiskella?

Koulutuspaikkoja karsitaan lähivuosina, mutta samaan aikaan kaikille nuorille halutaan taata koulutus-, työ- tai harjoittelupaikka. Onko yhtälö mahdoton?

Yksi hallitusohjelmaan kirjattu keino nuorten tukemiseksi on opinto-ohjauksen parantaminen. Tähän tarvitaan opinto-ohjaajia reilusti nykyistä enemmän.

Opinto-ohjaus on yksi esimerkki siitä, kuinka opetusministeriön laatusuositukset ja todellisuus ovat kaukana toisistaan. Suositusten mukaan yhdellä opinto-ohjaajalla tulisi olla korkeintaan 250 oppilasta. Nyt yksi "opo" hoitaa 500-600 oppilasta. Yksilöohjaus jää väistämättä vähäiseksi.

Monissa kouluissa opinto-ohjauksesta hyötynevät eniten aktiivisimmat oppilaat, jotka osaavat käyttää opinto-ohjaajan asiantuntija-apua uratoiveidensa edelleen jalostamiseen. Sen sijaan nuoret, jotka luistelevat koulun läpi hissukseen rimaa hipoen, jäävät helposti huomiotta.

Opetusneuvos Juhani Pirttiniemi kiinnitti äskettäin Keskisuomalaisessa huomionsa siihen tuhansien lukiolaisten joukkoon, jotka vuosittain jäävät ilman jatko-opintopaikkaa. Joukossa on erityisesti poikia, jotka ovat lähteneet lukioon saadakseen lisää miettimisaikaa.

Jos lukio kuluu vain tuumaillessa ja huuhaillessa, jatko-opintopaikka on kiven alla.

TYÖLLISTYMINEN on näkökulma, jolla koulutuspaikkoja yhä vahvemmin jaetaan säilytettäviin ja leikattaviin. Silti koulutuksen asiantuntijoillakaan ei ole täydellistä ennustajan kykyä, minkä alan työvoimasta oikeasti tulevaisuudessa on pulaa.

Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen totesi äskettäin Iltalehdessä, että joka alalla tarvitaan tekijöitä, mutta suhdanteet ja eläkkeelle siirtyminen vaikuttavat eri tavoin eri ammatteihin.

Kokeneen virkamiehen ohje koulutuspaikkaa valitseville nuorille olikin yllättävä: Kannattaa opiskella sitä, mikä kiinnostaa.

Tiainen perusteli kantaansa sillä, että työtilanteet muuttuvat jo muutamassa vuodessa niin paljon, että tulevaisuuden työkysynnän ennustaminen on mahdotonta. Lisäksi pitää varautua kouluttautumaan elämänsä aikana uudelleen useaankin otteeseen.

YHDESTÄ asiasta on sentään yleinen yksimielisyys: terveydenhuollosta eivät työt lopu.

Kun lääkärit jo nykyisin alkavat olla katoavaa kansanperinnettä ainakin maaseutujen terveyskeskuksissa, luulisi tämänkin ammattikunnan koulutuspaikkojen lisääntyvän lähivuosina. Opetus- ja kulttuuriministeriön suunnitelmissa onkin ollut parinkymmenen aloituspaikan lisäys, mutta sitä vastustavat sekä Lääkäriliitto että alan opiskelijat - tosin eri syistä.

Ammattiliiton pelko tulevien lääkärien joutumisesta kortistoon tuntuu turhalta, kun ainakin terveyskeskuksissa podetaan yhä pahenevaa lääkäripulaa ja ammatissa olevat uhkaavat nääntyä työkuormaansa. Opiskelijoiden peruste vastustaa uusia aloituspaikkoja on ymmärrettävämpi: kokeneiden lääkärien ohjaamaa harjoittelua ei tahdo järjestyä riittävästi nykyisillekään opiskelijoille.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.