Mitä jälkiä jää 2000-luvun musiikista?

1970-luvulta vinyylit, progebändit, punk ja disco, afrokampaukset.

1980-luvulta C-kasetit, syntetisaattorit, tukkahevi ja meikkaavat miehet.

1990-luvulta CD:t, konemusiikki, grunge ja brittipop.

Mitä 2000-luvulta? The-alkuiset ja s-loppuiset bändit, kuten The Strokes, The Hives ja The White Stripes. Näitä oli arviolta miljoonia.

Retrorock, jossa vaikutteet haettiin suoraan 1960-1970-lukujen räminärockista. Sille keksittiin uusi nimikin: Action Rock.

MTV:n blingblingiä kimaltavat rap-videot loistoautoineen ja vauhdikkaasti vatkaavine takamuksineen. Myös hevistä tuli 2000-luvulla valtavirtaa - ainakin Suomessa.

Ylitarjonta. Maailmassa oli jälleen kerran enemmän musiikkia kuin kukaan koskaan ehtisi kuuntelemaan. Tämän seurauksena satoja miljoonia myyvät artistit ja bändit olivat yhä harvinaisempia.

Vanhan yhdisteleminen korostui. 2000-luvun musiikissa luovuus ymmärrettiin kykynä yhdistää erilaisia suuntauksia, koska täysin uutta ja uniikkia oli enää vaikea keksiä.



Lisää genrejä. Moni nuori musiikinystävä on esimerkiksi hyvin tarkka siitä, kuunteleeko hardcorea, screamoa vai metalcorea, vaikka musiikkityylit kuulostaisivat ulkopuolisen korvaan erehdyttävän samoilta.

Mp3-tiedostot, MySpace, YouTube, iPodit ja iTunes. Musiikkikaupat siirtyivät verkkoon ja levymyynti vajosi "kriisiin".

YouTube tulee jatkossa korvaamaan MTV:n musiikkivideoiden näyttäjänä. MTV suuntautui muutenkin 2000-luvulla pois musiikista.

Piratismi. 1990-luvuilla syntyneistä lapsista monet oppivat, että musiikista ei tarvitse maksaa, vaan sitä saa ilmaiseksi netistä. Samaan aikaan kun tekijänoikeusjärjestöt ja suuret levy-yhtiöt tuskailivat 2000-luvun lopulla piratismin kurimuksen parissa, pienet artistit löysivät internetistä loistavan musiikin levittämiskanavan. Monet suuret artistit julkaisivat levyjään ainoastaan verkossa ja jopa ilmaiseksi.

Ei sovi myöskään unohtaa YouTuben ja MySpacen kautta suosioon ponnahtaneita tee-se-itse-muusikoita. Digitaalisuuden läpimurron vuosikymmenellä lähes jokainen muusikko rakensi itselleen kotistudion tietokoneensa ympärille.

Ylex ei enää tarjonnut vaihtoehtoja kaupallisille musiikkikanaville ja musiikkitarjonta supistui suurten levy-yhtiöiden sanelemiin soittolistoihin ja muu sisältö tyhjäpäiseen höpötykseen. Radio Helsinki peri Radiomafian vaihtoehtomanttelin.



Nettiradiot toivat uudenlaisen tee-se-itse radiokulttuurin, jossa sai soittaa ja sanoa mitä haluaa. Jopa Jyväskylä sai oman Radio Hearin.

2000-luvulla myös taisteltiin siitä, kenen levy soi kovimmalla äänenvoimakkuudella. Metallicaa voidaan pitää tämän kilpailun voittajana ja häviäjänä: Death Magnetic -levy soi kovaa, mutta ärsyttävästi säristen.

Tärkein kysymys kuuluukin, mitkä näistä asioista jäävät historiaan vakavasti otettavina virstanpylväinä, eivätkä aikansa puolikoomisina kuriositeetteina?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen verkkotoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.