Mitä jos jalkapallojumalatkin ovat pelkkää kertakäyttökamaa

Yksi pääotsikoista kaiketi itseään kunnioittavassa mediassa.

"BB-Heli: En lähde alusvaatekuvauksiin."

Tiedän. Ei pitäisi provosoitua. Ei papan pitäisi jeesustella, ei pikkusieluisesti vaahdota, ei pitäisi muuta kuin poimia puolukoita ja ihastella nuorten trendikkyyttä ynnä syvämietteisyyttä. Arvostettu mediatutkijakin kirjoitti kauniisti, että hän liikuttuu kyyneliin aina, kun joku joutuu poistumaan BB-talosta. Just joo! Itketään yhdessä.

Oikeasti ei aina malta, ei malta olla sätkimättä höttöisessä joutavanpäiväisyyksien seitissä. Joskus on ihan pakko kysyä. Tätäkö haluamme? Vai tätäkö meidät on huijattu haluamaan?

Voinhan minäkin ilmoittaa, että pitkällisen harkinnan jälkeen olen päättänyt kieltäytyä kaikenlaisista sloggi-potreteista. Repikää siitä sitten otsikoita. Tai edes huumoria.

Tämä purkaus ei olisi koskaan päätynyt lukijoiden riesaksi asti, ellei samaan aikaan aika kaukaa Espanjasta olisi kantautunut virikkeitä.

Siellä on tirkistelevä kansa päässyt median suosiollisella avustuksella märehtimään koko syksyn brasilialaisen jalkapalloilijan Ronaldinhon tekemisillä ja tekemättömyyksillä. Peli sinänsä, sen luova barcelonamainen variaatio, on häivytetty taka-alalle. Huippu-urheilija Ronaldinhon sijasta on keskitytty ripustamaan julkiselle ilmoitustaululle urheilijaraato Ronaldinho.

"Ronaldinho on läski. Ronaldinho on laiska. Ronaldinho sortuu makeaan elämään."

Ronnie ei ole viime aikoina soitellut. Siksi en tiedä, mitä hän on puuhastellut kenttien ulkopuolella. En tunne hänen varjoisaa elämänsä, en hänen salapaheitaan enkä arveluttavia mieltymyksiään.

Tiedän ainoastaan kaksi asiaa. Jalkapallon kautta Ronaldinho on nostettu jumalaksi. Ja jalkapalloilulla hankitun megajulkisuuden kautta hänet ollaan nyt tumppaamassa jumalattomaksi.

Koska on korkea aika antaa tilaa uusille jumalille.

Hetkinen. Tämähän on samaa ehtaa BB-julkisuutta, joka on harkitusti tuotettu tämän päivän hätäiselle ja vaivattomuutta hamuavalle kohderyhmälle.

Otetaan ihminen - oli hän nyt sitten Heli, Satu, Kadi, Ronaldinho, Ronaldo, Kimi tai kuka hyvänsä - ja puristetaan hänestä, mitä puristettavissa on. Ronaldinhossa piisaa hedelmää ehkä enemmän kuin Maajussissa, mutta rajansa suurella jalkapalloilijallakin. Yhden loistokkaan kauden jälkeen toinen loistokas kausi leimataan jo toistoksi ja kolmas loistokas kausi väsyneeksi.

Siksi on, mukamas, pakko pistää peliin muut kuin urheilulliset kikat. On odotettava vesi kielellä sopivaa hairahdusta, joka itse kultakin aina jossain vaiheessa maallista taaperrusta tulee. Huono seura, huono yö, huono humala tai ties mikä.

Tiristetään sankarista viimeisetkin mehut. Unohdetaan hänet sen jälkeen tilastokirjojen kellertyville sivuille - kapakoissa pidettävien tietovisailujen raaka-aineeksi.

BB-talon ja muiden maahismaisten televisiospektaakkelien kähmivät sankarit ovat kierrätettävää kertakäyttökamaa ilman ensimmäistäkään kysymystä. Yksi vuosikerta ja ohi. Toinen vuosikerta ja hyvästi.

Mutta entä jos ihminen todella turtuu ja tapa tarttuu? Mitä jos hylkäämme urheilijamme - ja kohta taiteilijamme - pikaisen siemailun jälkeen pullonpalautusten nieluja muistuttaviin tunneleihin?

Vaikka Ronniekin on taas herännyt yöstä, Barcelonassa on jo uusi jumala. Hän on nimeltään Lionel Messi. Hän kulkee La Ramblasilla turvamies tykönään.

Mutta Messikin saattaa olla kolmen vuoden päästä läski, laiska ja arveluttava.

Jalkapallojumalia kun riittää jonoksi asti.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.