Mitä on tapahtunut seksilinjojen naisille?

Olen siinä mielessä lama-ajan lapsi, että pelkään kamalasti velkaantumista. Saatan katua pelkoani kuusikymppisenä, kun koulukaverini kiroilevat kolhittuaan velattoman Toyota Avensiksensa velattoman omakotitalonsa autotallin ovenpieleen ja minä huolehdin, riittääkö eläkekertymäni vuokrakaksioon ja polkupyörän vuosihuoltoon.

Pelkoni ei perustu kovin todellisiin syihin. Kerran jouduimme muuttamaan vanhempieni työn perässä, mutta toisaalta Jyväskylässä on lämpimämmät säät ja paremmat liikenneyhteydet kuin pohjoisessa. Enemmän olen huolissani naisista, jotka lukivat työkseen aikuisviihdelinjojen nauhoitteita. Minne he katosivat laman jälkeen?

Asia kiinnostaa, sillä konkreettisimpiin lapsuusmuistoihini 1990-luvun alkuvuosilta kuuluvat täyteen tapetoidut iltapäivä- ja aikakauslehtien sivut, joissa pikkuilmoitus toisensa perään vakuutti: "Ei nauhoite." Tästä päätellen täytyi siis olla myös seksilinjoja, joissa palveli pelkkä C-kasetti.

Toisin kuin jotkut kaverini, en itse yrittänyt koskaan soittaa lehdissä mainostettuihin numeroihin. Se saattoi olla kymmenvuotiaalta ihan terve valinta. Sitä paitsi salaa soittaminen ei ollut tuolloin yhtä helppoa kuin nykyisin. Nuoret lukijat eivät välttämättä osaa kuvitella tätä, mutta oli aika, jolloin kaikki eivät omistaneet kännyköitä.

Tiedän kuitenkin jotain nauhoitteiden sisällöstä. Eräs lähisukulaiseni, joka ei ole äitini, kertoi soittaneensa viihdelinjalle työkavereidensa kanssa. Tämä tapahtui erään sittemmin pohjoismaiseksi pankkikonserniksi fuusioituneen rahalaitoksen pikkujouluissa. Teon täytyy sijoittua ajalle ennen lamaa, sillä sen jälkeen työnantajan piikkiin on tuskin soiteltu 0700-numeroihin.

Alakouluikäiselle nauhoitteen sisältöä eriteltiin hyvin yleisluontoisesti. Sen verran sain selville, että joku täti kävi siinä Silja Linen risteilyllä. Nyt myöhemmällä iällä osaan arvailla myös yksityiskohtia.

Viihdelinjabisnes vaikutti minusta oudolta ja vaikuttaa edelleen. Ilmeisesti kaikki eivät pitäneet nauhoitteiden kuuntelua yhtä kummallisena. Reilun vuosikymmenen takaisen lehti-ilmoittelun määrästä päätellen soittajia riitti.

Aika kuitenkin ajoi seksilinjojen ohi. Aluksi lehti toisensa jälkeen kieltäytyi julkaisemasta palveluiden ilmoituksia niiden epäeettisyyteen vedoten. Sitten tuli internet.

Googlasin sanoilla "ei nauhoite" siinä toivossa, että löytäisin kadonneet viihdelinjat verkosta. Tulos: kolme osumaa. Hakusanalla "seksi" sivuja löytyi 24,8 miljoonaa. Ei tarvinnut arvailla, minne nauhoitteita lukeneiden naisten on täytynyt siirtyä.

Paitsi että internetissä nauhoitteiden lukeminen ei riitä. Asiakkaat vaativat kuvia ja videoita. Luulen, että tämä on rajoittanut monen työntekijän mahdollisuuksia jatkaa alalla.

Toivottavasti kukaan ei kysynyt heiltä, mitä tyhjät vuodet ansioluettelossa merkitsevät. Toivottavasti he saivat vakituisen työpaikan ja ottivat asuntolainan. Toivottavasti heillä on kattavat auto- ja kotivakuutukset. Olisi nimittäin ikävää, jos he joutuisivat maksamaan velattoman Avensiksen ja velattoman autotallin korjaukset kokonaan omasta pussistaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.