Mitä urheilun pohjimmaisesta ideasta onkaan enää jäljellä

Citius, altius, fortius. Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Näin määritteli 1800-luvun lopussa nykyaikaisten olympiakisojen moton paroni Pierre de Coubertin, jonka suuri päämäärä oli herättää antiikin kreikkalaisten parintuhannen vuoden takainen perinne.

Coubertin onnistui, ja olympiakisat aloittivat paisumisen nykyisiin mittoihinsa.

Pekingissä järjestetään kaikkien aikojen parhaat olympiakisat - kuten Kansainvälisen olympiakomitean edellinen puheenjohtaja Juan Antonio Samaranch jaksoi hymyillä jokaikisten kisojen yhteydessä.

KOK uskoi Pekingiin ja kiinalaisiin järjestäjiin, kun kisaisännästä äänestettiin kahdeksan vuotta sitten.

Keskustelu yksipuoluejärjestelmästä sen kaikkine oikkuineen verrattuna länsimaiseen demokratiaan oli silloinkin pinnalla, mutta olympiakisojen yhden tunnuksen, rauhankyyhkyjen, uskottiin tuovan kiinalaisillekin helpotusta säännösteltyyn arkipäivään.

KOK asetti omat vaatimuksensa ja toiveensa - idealistisesti odotettiin, että kisat tuovat vapautta vähemmistöille, puheoikeutta sitä haluaville ja rajojen avautumista. Idealismin takaa löytyi Kiinan tarjoama maailman suurin kasvava markkina-alue.

Talous ohjaa olympialaisia enemmän kuin henki, mutta on hyvä, että kisojen myönteisiä vaikutuksia kiinalaiseen arkeen edes pidettiin pinnalla.

Kisojen lähestyessä toiveita on jäänyt toteutumatta. Käydään politiikkaa, ja Kiina saa kisoista toivomansa myönteisen kuvan sijasta lokaa niskaan monelta suunnalta.

Olympialaiset voivat olla useankin näkyviin haluavan ryhmittymän kohde. Yli 20 000 median edustajaa takaa julkisuuden, mitä ei muuten voi saavuttaa.

Mitä kisojen aikana voisi tapahtua?

Pyrkivätkö vähemmistökansat järjestämään mielenosoituksia tai häiritsemään kisoja? Ja millaisin keinoin? Muistissahan on, että olympiasoihdun kevätkiertue oli mennä kokonaan pilalle mellakoissa.

Kiinan hallitus on varautunut kaikkeen. Pekingiin komennetaan turvallisuusjoukkoja, poliiseja ja sotilaita joka metrille. Mitään häiritsevää ei saa tapahtua, joten Peking pysyy lähiviikot piiritystilassa.

Ei-toivotut ilmiöt halutaan pitää poissa kaikin keinoin.

MoskovaLLa 1980 lienee voimassaoleva univormupukuisen henkilöstön määrän olympiaennätys. Peking lyö sen varmasti - Kiinalla on varaa ja tahto näyttää, että kisoja ei uhkaa mikään. Kuria ja rauhaa on luvassa tiukoin ottein.

Eikä turvallisuusbudjettia ikinä tarvitse esittää kenellekään.

Nyt odotetaan millainen tunnelma kisoihin syntyy. Katsomot kyllä täyttyvät, ja kansaa on opetettu käyttäytymään niin, että se on kunniaksi järjestäjille.

Historian lehdillä muistellaan myös Berliinin kisoja 1936 - natsien näyteikkunaa maailmalle. Peking sai samanlaisen propagandavaltin käytettäväkseen esitelläkseen nousevaa mahtiaan.

Olympiakisoihin valmistaudutaan kiväärin piippujen varjossa. Urheilu ei ole leikinasia, mutta tähän on jo totuttu. Alkuperäisestä urheilun ajatuksesta on säilynyt motto - mutta nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin voisi saada jatkokseen keinoja kaihtamatta ja tulot maksimoiden.

Idealisti olisi pistänyt olympiakisoille raja-arvot ajat sitten.

Nyt mennään kuitenkin raameissa, joita ei voi muuttaa.

Veikkaan kuitenkin, että kisat sujuvat rauhallisesti ja häiriöittä. Kiivaimmat taistelut käydään kentillä ja radoilla.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.