Mitä vanhempi, sen vakavampi

Joskus se kutittaa kylkiluissa asti, välillä sen vaikutuksesta voi alushousuihin lirahtaa lusikallinen. Se saa silmäkulmat ryppyisiksi ja silmät vuotamaan Niagaran putousten lailla.

Yksi nauttii esimerkiksi mustasta (muistatko isä, kun silloin kaappasit meidät), toinen kaksimielisestä (laitetaanko sumpit pihisemään) ja kolmas alapään (kun blondi on sauvakävelyllä, se surisee) huumorista.

Huumorin tuottama nauru kuuluu työpaikoille, mutta myös ystävyys- ja parisuhteisiin. Nauru, jos mikä, toimii parantavana pikaliimana. Se poistaa esimerkiksi stressiä, vahvistaa immuunijärjestelmää ja 20 sekunnin nauru vastaa jopa kolmen minuutin tiivistahtista hölkkää.

Miksei työpaikoilla voisi järjestää aamukokousten sijaan naurupalavereja? Esimerkiksi sanomalehden toimittajat voisivat juttuideoiden sijaan laukoa palavereissa vitsejä tai kertoa, mikä sinä aamuna on saanut poskipäät nykimään. Kaikkien positiivisten vaikutusten lisäksi yhteinen hekotus luo yhteenkuuluvuutta.

Vaahtosammuttimen kokoisten lasten leikkejä seuratessa havahtuu usein siihen, kuinka horjuvaa naurun nuoralla tasapainoilu on. Alle kouluikäinen lapsi nauraa kihertää noin 300–400 kertaa päivässä, mutta yleensä hillitön hekotus tasapainottuu hetken kuluttua kyynelillä.

Naurukouluttaja Vesa Karvisen kirjoittaman Naurun ABC -kirjan mukaan vasta 12-vuotias lapsi ymmärtää huumorin moniulotteisuuden. Tyly fakta on, että mitä vanhemmiksi tulemme, sitä vakavammiksi käymme.

Lapsiin verrattuna aikuiset nauravat naurettavan vähän, vain 10–15 kertaa päivässä. Sukupuolierojakin löytyy. Tutkimusten mukaan miehet ovat johtavia naurun tuottajia, naiset naurajia.

Evoluutiopsykologien mukaan nauru on peräisin esivanhemmiltamme, jotka taistelivat luonnonvoimia ja petoja vastaan. Naurun ABC -kirjan mukaan nauru toimi reaktiona, joka uhkatilanteen lauettua rentoutti automaattisesti elimistön ja käynnisti kamppailun lamaannuttaman immuunijärjestelmän.

Nauru saattoi kerran ratkaista kohtaloni eräässä työhaastattelussa. Hain sanomalehteen töihin sellaiselle osastolle, jota ei lehdessä edes ollut. Jännittävä tilanne laukesi, kun tajusin tämän kesken haastattelun ja aloin pohtia sitä ääneen. Tämä nauratti jopa haastattelijoina toimineita päälliköitä.

Tiede-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan jokaisella on uniikki nauru. Kiherrys, räkätys tai röhötys, eli naurun perusrakenne, on kaikilla samanlainen, mutta naurun melodia on yhtä uniikki kuin sormenjälki.

Samassa artikkelissa painotetaan naurun sosiaalisuutta. Ihminen nimittäin nauraa kolmekymmentä kertaa todennäköisemmin seurassa kuin ollessaan yksin, ellei hän tuolloin lue kirjaa tai katso televisiota.

Pitäisikö seuraava ulkomaanmatka tehdä trendikkäiden turistikohteiden sijaan Naurun saarelle? Se sijaitsee Tyynessä valtameressä lähellä päiväntasaajaa.

Voi tosin olla, ettei turistia siellä paljon naurata, koska maa on käytännössä konkurssissa ja maailman terveysjärjestön tilastojen mukaan Naurun väestö on maailman lihavinta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja ja vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.