Mitähän Minna tästä sanoisi?

Jos Canthin patsas heristäisi sormeaan, se varmaan tekisi sen juuri vappuna.

Tietävätköhän enemmän tai vähemmän viinanhuuruista juhlaa viettävät opiskelijat, kenen patsaan he joka vappu lakittavat Jyväskylässä?

Ja mitä mahtaisi Minna itse sanoa siitä, kun lakituksen jälkeen moni vapunviettäjä omistautuu Kirkkopuistossa patsaan ympärillä juuri sille turmelukselle, jota kirjailija niin sinnikkäästi eläessään vastusti?

Minna Canth on ollut mahdollisesti kiivain alkoholin vastustaja, jonka Jyväskylä on konsanaan nähnyt.

Jos patsas voisi kivijalustaltaan heristää lakittajilleen sormea viinapirun vaikutuksista, Minna varmaan tekisi niin, sillä eläessään hän oli sitä mieltä, että ”alakuloisuus ja synkkämielisyys seuraavat väkevien juomien käytöstä”.

Myös valtakunnanpolitiikkaan, erityisesti valmisteilla olevaan alkoholilain kokonaisuudistukseen Minnalla voisi olla sanottavaa.

Rouva tuskin kannattaisi alkoholin myyntiaikojen tai ravintoloiden anniskeluaikojen vapauttamista. Itsestään selvästi hän tyrmäisi viinien ja vahvojen oluiden tuomisen ruokakauppoihin. Tällaisiin arvauk­siin väkisinkin päätyy tutkiessaan Canthin jälkiä Jyväskylän kaupungin historiasta.

Minna Canth oli tunnettu lehtinainen, kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Jyväskylään Canth muutti opiskellakseen kansakoulunopettajaseminaarissa, mutta perustikin sittemmin suurperheen seminaarin lehtori Johan Ferdinand Canthin kanssa.

J. F. Canth oli vuosia nykyisen Keskisuomalaisen edeltäjän, Keski-Suomi-lehden toimittaja. Tämä soi mahdollisuuden lehtorin rouvan kirjalliseen harrastukseen puolison siivellä. Canthia pidetäänkin maamme ensimmäisenä suomenkielisenä lehtinaisena.

Erityisesti Canth tunnettiin Jyväskylässä kiivaista kirjoituksistaan viinaa vastaan. Canth keräsi myös nimiä raittiusadressiin ja sai kirjoituksillaan aikaan sen, että Jyväskylän kaupunginvaltuusto kielsi kirkkaan viinan vähittäismyynnin kaupoissa 1875.

Canthin hyvää tarkoittava työ johti lopulta kuitenkin ojasta allikkoon, sillä valtakunnallisen viina-asetuksen takia muunlaisten alkoholijuomien vähittäismyyntiä ei pystytty kieltämään.

Jyväskylän kauppiaat keksivätkin kiertää kieltoa myymällä omatekoista rommia: kirkasta viinaa, johon oli sekoitettu sokeria ja väriä. Kyseistä aikaa onkin kutsuttu Jyväskylässä myös ”rommiajaksi”, sillä lähes jokainen kaupungin kauppias ryhtyi tuolloin rommitehtailijaksi.

Kaupan suitsemiseksi kaupunkiin perustettiin 1879 erityinen anniskeluyhtiö, mutta vuosikymmen vierähti, ennen kuin rommiaika saatiin Jyväskylässä kokonaan loppumaan.

Viinan vastustaminen vei myös Minnalta ja hänen mieheltään työpaikan lehden toimittajina.

Keski-Suomen kustantaja/päätoimittaja Heikki Helminen oli osakkaana Korkeakosken viinatehtaassa ja sai merkittävät tulot viinan myynnistä. Helminen piti huolen, että Canthin puoliso erotettiin lehden toimittajuudesta ja niin myös Minnan liiketoimintaa haittaava kirjoittelu loppui.

Canth kirjoittaa itseironisesti elämäkerrassaan asiasta näin:

”Voi kauheata, olin unohtanut, että lehden omistaja myös omisti viinanpolttimon. Hän suuttui kovasti ja moitti minua, että poltin poroksi hänen leipänsä. Kun vuosi meni umpeen ei mieheni enää ollut lehden toimittaja, ja minun täytyi jälleen kääntyä takaisin ompelukoneen puoleen.”

Minna asui Jyväskylässä 1863–1879, mutta muutti takaisin Kuopioon vuonna 1880 puolisonsa äkillisesti kuoltua. Kuopion aikaan kuuluivat kuuluisa salonki ja suurin osa Canthin kirjallisesta tuotannosta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.