Mitäs, jos Obama olisi hankkinut jyrsijän?

Ihmisen paras ystävä on nyt arvokkaassa valossa. Barack Obaman tytärten portugalinvesikoira Bo on valloittanut parrasvalot. On uutisoitu siitä, milloin rotu saapui Suomeen, ja kuinka paljon kyseisen, presidentillisen rodun edustajia maassamme rekisteröitiin viime vuonna.

Portugalinvesikoira on nyt SE koira, joka Yhdysvaltain presidentilläkin on. Jos Obamalle kelpaa, niin kelpaa varmasti tavalliselle Virtasen perheellekin.

MINÄ, KOIRAKUUMEESSA kamppaileva eläinten ystävä pudistelin ensin päätäni moiselle uutisoinnille, kunnes sain itseni taas kiinni armaan Googlen ääreltä. Ihmettelin kyseistä otusta silmät suurina. Onpas se nyt sitten söpö.

Olen halunnut koiran jo pitkään. Olen myös huomannut, että lähipiiri kuhisee musteja. Kun liki jokainen kaveri puhuu Lurpasta tai Turresta, on itse ihan outsider. Ei voi kertoa, kuinka se tänäkin aamuna nuoli naamaa. Tai kuinka se sotki koko asunnon, kun jätin sen ensimmäisen kerran yksin. Ei voi kuin hymyillä koiraihmiselle ja nyökytellä näyttävänsä siltä, että muka ymmärtää, miten kauheen ihanaa se on. Ei voi samaistua.

Nyt en ihan täysin voi samaistua median ja perhe Obaman riemuun.

MINULLA ON OLLUT lähinnä jyrsijöitä: Töpöjä, Nöpöjä ja hamsteri, joka oli alkuperäisen omistajansa toimesta nimetty ylväästi Calibraksi. Kymmenen sentin mittainen töpseli kantoi auton nimeä.

Jotenkin ei toimi, että Lurppa-keskusteluun osallistuu kertomalla, kuinka hamsteri juoksi aina tosi lujaa sen juoksupyörässä. Sitten se söi kurkkua ja nukkui kaikki päivät. Jyrsijöistä ei ihan samalla lailla ole ihmisen elämän keskipisteeksi.

Otus päätti hamsterin elämänsä vuosia sitten aamuna, jona olin jännityksen sekaisin tuntein menossa ylioppilaskirjoituksiin. Järkytyin, mutta en voinut soittaa rehtorille peruvani kirjoitukset sillä perusteella, että pieni jyrsijäni makaa kutterinpuruissaan, eikä hengitä.

Jos Lurppa olisi kuollut noin tärkeänä aamuna, olisi tilanne kaiketi toinen.

Niin se on, ettei koiran omistamisen ihanuutta voi tajuta, ellei sitä itse koe. Ystävät puhuvat koirista kuin lapsistaan, enkä minä osaa täysin ymmärtää. Vaikkakin kyseisistä elikoista kovasti pidän.

BO-KOIRAN KELPAA kyllä. Yle Areenassa pyörii video, jossa suloinen otus temmeltää Obaman perheen kanssa nurmella. Kuinka sympaattisen, ihanan hehkun presidentti saakaan ympärilleen, kun näkee hänet pikkuisen, suloisen karvaturrin kanssa vihreillä niityillä!

Mitäpä, jos Barack Obama olisikin hankkinut tyttärilleen marsun? Pyörisikö Areenassa video presidentillisestä jyrsijästä vinkumassa porkkananpalaa? Videossa perhe Obama kurkkisi rautahäkin kaltereiden lomasta suojattinsa säätöä.

Areenalta voi myös katsastaa videon presidentillisistä lemmikeistä. 1970-lukulaisessa videossa presidentti Urho Kekkonen kirmailee veden äärellä venäjänvinttikoiransa kanssa.

- Heidän kanssaan on hyvä olla, Kekkonen sanoo.

Noiden videoiden jälkeen koirakuumeeni nousi pilviin. Kyllä on ihminen vietävissä.

Kirjoittaja on toimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.