Miten Finlandia-ehdokkaat tietää etukäteen?

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaja julkistetaan ensi keskiviikkona.

Voittaja valitaan sillä tavalla, että ensin esiraati laatii kuuden ehdokkaan listan. Niistä voittajan valitsee vuosittain vaihtuva fiksuksi arvioitu yksi ihminen, tänä vuonna Elisabeth Rehn.

Aika usein on esitetty sellainenkin mielipide, että ehdolle pääseminen on ihan yhtä kunniakasta ja hienoa kuin itse palkinnon saaminen. Ehdokkaat kun valitsee usean jäsenen asiantuntijaraati, voittajan yksi ihminen, jolla saattaa olla ties minkälaisia hämäriä mieltymyksiä ja epämieltymyksiä, vaikka miten olisi ministeri.

Tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin perjantaina 10. marraskuuta. Ennen suuren salaisuuden paljastumista hirmu isoa joukkoa suomalaisia lukijoita kihelmöitytti: mitkä ne ovat?

Ehdokkaiden ennustaminen on aina vaikeaa, ja tänä vuonna se oli tavallistakin vaikeampaa. Esiraadin on arvioitu tehneen yllättäviä valintoja.

Miten ehdokkaat voisi ennustaa? Tänä vuonna olisi kannattanut seurata Helsingin Sanomien kulttuurisivuja.

Nimittäin siis, mikä osumatarkkuus! Kyllä näkyi, että kyseessä on maan ainoa valtakunnallinen ja muutenkin ylivertainen sanomalehti. Siellä on tietämystä ja näkemystä. Vai mitä sanotte tästä:

Finlandia-ehdokkaiden julkistusviikolla, ennen julkistusta, Helsingin Sanomat julkaisi kolme kirja-arvostelua, joissa kohteena oli kotimainen kaunokirjallinen teos.

Keskiviikkona, kaksi päivää ennen ehdokkaiden julkistusta, julkaistiin arvio Tommi Liimatan Autarktiksesta. Teos valittiin Finlandia-ehdokkaaksi.

Torstaina, päivä ennen ehdokkaiden julkistusta, julkaistiin arvio Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extrasta. Teos valittiin Finlandia-ehdokkaaksi.

Perjantaina, ehdokkaiden julkistuspäivänä, julkaistiin arvio Hanna Haurun Jääkannesta. Teos valittiin Finlandia-ehdokkaaksi.

Siis puolet Finlandia-ehdokasteoksista arvosteltiin Helsingin Sanomissa ehdokkaiden julkistusperjantaina ja kahtena sitä edeltävänä päivänä.

Tällaisen yliluonnollisen kyvykkyyden, suorastaan jumalaisen ennalta näkemisen lahjan edessä ei voi maakuntalehden pikkuhiirinen kuin ottaa lakin päästä.

Täytyy kyllä muistaa mainita, että myös Keskisuomalaisessa julkaistiin arvio Yli-Juonikkaan kirjasta samana päivänä kuin Helsingin Sanomissa. Se ei kuitenkaan ollut ammattitaidon osoitus vaan vahinko, sillä ratkaisun tein minä.

Helsingin Sanomien taidokkuudesta kertoo varsinkin Hanna Haurun teoksen arvion julkaisu juuri ehdokkaidenjulkistuspäivänä. Hauru kun oli ehdokaslistan ehkäpä suurin yllätysnimi. Lisäksi Haurun Jääkansi julkaistiin jo tammikuussa, ja arvio siis lopulta vasta noin kymmenen kuukautta myöhemmin.

Vertailun vuoksi: Finlandia-ehdokkaiden julkistusperjantaita edeltävien neljän viikon aikana Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla julkaistiin arvio 14:stä kotimaisesta romaanista tai pienoisromaanista. Niistä 13 oli ”syksyn kirjoja”, julkaistu siis loppukesällä tai syksyllä. Ainoa poikkeus oli, simsalabim, Hanna Haurun Jääkansi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.