Miten ihminen nujerretaan?

Kuluttaja on koneiston vanki.

Koska lähes jokainen suurempi firma on ulkoistanut asiakaspalvelunsa, tärkeintä ei enää pitkään aikaan ole ollut laatu vaan määrä. Työntekijän suoritusta mitataan sillä, montako asiakasta päivässä hän "palvelee".

Yksittäisen ihmisen huoli saattaa hautautua koneiston syövereihin kuukausiksi. Kansalainen pystyy vaikuttamaan oman asiansa etenemiseen yhtä paljon kuin päähenkilö Josef K. Franz Kafkan Oikeusjutussa.

JYVÄSKYLÄLÄINEN ystäväni jätti autonsa kerrostalon sisäpihalle pariksi tunniksi parkkiin. Isännöitsijä oli aikanaan tokaissut, että paikkaa saa käyttää väliaikaisesti.

Myöhemmin illalla selvisi, että yksityisen parkkifirman jättämä sakkolappu oli ilmestynyt tuulilasiin noin kymmenen minuuttia siitä, kun kaveri oli autonsa parkkeerannut. Eli vaikka pari tuntia olisikin ollut liian pitkä väliaikainen parkkiaika, kymmenen minuuttia ei sitä taatusti ollut.

Oli viikonloppu, eikä firmasta saanut enää ketään kiinni.

TULI ARKI, ja miekkonen aikoi valittaa saamastaan sakosta. Parkkifirman verkkosivuilta löytyi palautelomake, mutta sen ohessa oli teksti, jonka mukaan reklamaatiota sakkolapusta sillä ei voisi lähettää.

Tämän jälkeen kuoma soitti parkkiyhtiön pari euroa minuutissa maksavaan palvelunumeroon, mutta merkintää pysäköintivirheestä ei tuntunut löytyvän. Minuutit matelivat ja puhelinlasku rullasi.

Lopulta, noin 10 minuutin vääntämisen jälkeen, asiakaspalvelija sai kaivettua arkistoista tiedon sakosta. Vain todetakseen, että valitus siitä pitää tehdä kirjallisesti.

Se siitä. Toveri ei jaksanut enää tapella.

Tappiota tuli 40 euron pysäköintivirhemaksun ja parinkympin puhelinkulujen verran.

VELJENI VARASI viime vuoden keväällä kolme lentoa Turusta Tallinnaan.

Iski tuhkapilvi, lennot peruttiin ja matkustusmuoto vaihtui keikkuvaksi lautaksi. Lentoyhtiö lupasi korvata peruuntuneet matkat.

Ensimmäiseen sähköpostiin vastattiin, että korvausten käsittelyaika on 2,5 kuukautta.

Rahoja ei kuulunut, joten veli lähetti uuden viestin. Vastaus oli sama: palautusten käsittely kestää 2,5 kuukautta.

Kyse ei ollut maailmaa mullistavista summista, joten asia unohtui kuukausiksi. Euroja ei näkynyt.

Tänä vuonna, vuosi lentojen peruuntumisesta, tuli vastaus kolmanteen rahanpalautuspyyntöön: teknisistä ongelmista johtuen asia ei ollut rekisteröitynyt lentoyhtiön järjestelmiin. Palautukset maksettaisiin ensi tilassa.

Ja tulivathan ne. Kaksi viikkoa viimeisimmän ja yli vuosi ensimmäisen yhteydenoton jälkeen.

KUINKAHAN PALJON eri yhtiöt rahastavat sillä, että tietävät asiakkaiden jättävän valituksensa sikseen, kun asiaa tarpeeksi kauan viivytetään ja pyöritellään?

Esimerkkini eivät varmasti ole edes pahimmasta päästä.

On helppo hokea, että kuluttajan on pidettävä oikeuksistaan kiinni. Jossain se raja kuitenkin menee.

Näin nujerretaan ihminen.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen taloustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.