Miten käy aluekehitykselle taantumassa?

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan koko maan bruttokansantuote aleni 1,3 prosenttia viime vuoden viimeisellä neljänneksellä edelliseen neljännekseen verrattuna. Alueiden välisistä eroista ei ole täsmällistä kuvaa, sillä Tilastokeskus ei tuota alueellisia suhdannetietoja suuresta tarpeesta huolimatta.

Tiedetään, että kaikille alueille lama luo vähintäänkin epävarmuutta. Tilastokeskuksen alueittainen kuluttajabarometri kertoo luottamuksen talouteen olevan miinuksella kaikissa maakunnissa.

Muita vähemmän miinuksella kuluttajien luottamus viime vuoden lopulla oli mm. Keski-Suomessa ja Uudellamaalla.

Talouskriisin nopea leviäminen kertoo, miten maailmanlaajuinen ja paikallinen kehitys nivoutuvat yhä tiiviimmin yhteen.

Globalisaatio - tai glokalisaatio - iskee suoraan paikallistasolle. Kaikki alueet hyötyvät globalisaatiosta, mutta joutuvat myös ottamaan vastaan sen huonot puolet.

MITÄ 1990-LUVUN alun lama opetti aluetalouksien selviämisestä? Suomesta tuli tällöin kertaheitolla massatyöttömyyden maa. Syöksyvaiheessa kehitys oli samanlaista eri alueilla: juustohöylä leikkasi noin viidenneksen työpaikoista. Siivujen suuruuksissa oli vain vähän vaihtelua.

Aluetalouksien toipuminen sen sijaan toteutui eriarvoisesti.

Osaamiseen panostaneet vientivetoiset alueet lähtivät nopeaan kasvuun, kun suuri osa alueista vielä rämpi suossa.

Uutta tuotantoa ja työpaikkoja syntyi vain kouralliseen suuria keskuksia. Edes pienemmät keskukset eivät tahtoneet päästä kasvuun mukaan. Vasta 2000-luvun edetessä tilanne alkoi tasoittua.

Selitystä erilaisille kehityspoluille voi hakea sekä rakenteellisista että aluekohtaisista tekijöistä. Molemmat vaikuttavat myös alueen pitkän aikavälin kehitykseen yli suhdannekiertojen.

ALUEILLA ON erilaisia elinkeinoja ja yrityksiä. Ne alueet pärjäävät, joilla on hyvin meneviä aloja, ja ne eivät, joilla on huonosti meneviä aloja.

Tilastokeskuksen ennakkotiedot kertovat elinkeinojen välisistä eroista: teollisuuden arvonlisäys supistui yli 5 prosenttia viime vuoden lopussa, kun palvelualoilla supistuminen jäi vain 0,7 prosenttiin.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla lama ei ole näkynyt vielä täydellä voimalla, koska siellä ei ole paljon teollisuutta, ei etenkään metsäteollisuutta. Palveluvaltainen, tasapainoinen elinkeinorakenne on toiminut Helsingin seudun puskurina.

Mutta tulee lama viiveellä palvelualoillekin, valitettavasti.

Alueiden kilpailukyky on toinen selittävä tekijä. Kilpailukyky kytkeytyy osaamiseen ja innovointiin alueilla sekä suuruuden etuihin ja hyvään sijaintiin.

1990-luvun alun laman opetus oli, että alueiden kilpailukyvyn rooli korostuu nousukaudella.

ENNUSTE ON nytkin sama: lama tasoittaa alue-eroja. Kaikilla alueilla ennen pitkää menee tasaisen huonosti. Yrityksiä menee nurin ja uusia syntyy vain vähän, lähinnä työttömien toimesta. Työmarkkinat jähmettyvät, työvoima ei liiku alueelta toiselle. Alueellinen keskittyminen hidastuu.

Aluekehityksen eroja tasoittaa myös elvytys. Esimerkiksi EU:n rakennerahastorahaa on myönnetty tälle vuodelle yli 900 miljoonaa taantuman torjumiseen, ja se kohdistuu erityisesti heikomman kehityksen alueille.

Mutta pyörien lähtiessä uudelleen käyntiin suuret keskukset lähtevät kiitolaukkaan.

Takamailla jäädään katselemaan perävaloja. Jotkut seuraavat perässä, jotkut eivät nouse ollenkaan.

Kirjoittaja on kansantaloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa.