Miten niin ihana voi olla niin kamala

Jos joskus on ollut sekavat tunteet, niin nyt. Olen usein huokaillut näyttelijä Jeffrey Dean Morganin perään. Tuo tumma ja pitkänhuiskea mies on samanaikaisesti hauska, herkkä ja vahva. Hän on murtanut sydämiä muun muassa sellaisissa elokuvissa kuin P.S. Rakastan sinua ja Tupla Morsian. Greyn Anatomiassa hän oli 23 jakson ajan potilas nimeltä Danny Duquette ja kun Danny kuoli monta olohuoneen tyynyä kastui kyynelistä.

Sekavat tunteeni johtuvat siitä, että Morgan esittää myös The Walkind Dead –sarjan kahdeksannella kaudella herraa nimeltä Negan; despoottista antagonistia, joka näyttää kyllä edelleen oikein hyvältä, mutta antaa Lucilleksi ristimänsä pesäpallomailan kaataa sumeilematta vastustajiaan siinä missä kanssaihmisiäänkin. Negan viljelee mustaa huumoria ja on ailahteluiltaan sitä luokaa, että edes tämän oma äiti tuskin uskaltaisi kääntää tälle selkäänsä.

Neganista on vaikea löytää ulkonäön lisäksi yhtään positiivista puolta. Huolestuneena huomaan kuitenkin kaikkien näkemieni Morganin romanttisten roolien puskevan läpi ja siinä hän on: suuri hurmuri ja julmista julmin diktaattori. Huokaus.

Tv-sarjassa tämä ei muuten käy ilmi, mutta The Walking Dead -sarjakuvan perusteella Negan oli ennen zombiapokalypsia liikunnanopettaja, joka myi sivutoimenaan käytettyjä autoja. Hänellä oli vaimo nimeltään Lucille, joka kuoli epidemian alkuvaiheessa syöpään. Toinen huokaus.