Mittaamattoman arvokkaan analogisen jäämistön pelastusoperaatio

Ihminen ja harakka ovat keräilijöitä. Sänkyni alla on vuosikymmenet lojunut arvoarkkuja. Yksi kevätaamu heräsin epätoivon huutooni.

Aarteita uhkasi täystuho. Arkut eivät sisällä joutavia osakepapereita, vaan niissä piileksi 1980- ja 1990-lukujen audiovisuaalinen muistini, VHS-kirjastoni. Mittaamattoman arvokas analoginen jäämistö uhkasi muuttua avaruuskohinaksi, mikäli en heti digitalisoisi sitä.

Nauhaa oli maasta kuuhun. Raakkasin 95 % kaseteista; elokuvat, tv-sarjat, jokavuotiset dokumentit yliälykkäistä apinoista ja uusfasismin uhasta. Jäljelle jäivät luomakunnan kulttuurin kruunut: urheilua, historiaa ja Jussi Parviaisen ensimmäinen avioerotilitys Yksinteoin (1990). Koko kevään videot ja digitalisoiva muuntolaite jörnivät sinisiä hetkiä ulkoiselle kovalevylle.

Liuskan jälkeisillä tauoilla olen silmät kuivina jännittänyt, voittaako maitopoika Ben Johnson yhä 100 metriä Soulissa 1988 ja saako Jyväskylän Metso-Lentiksen Seppo Siika-Aho livautettua pallon Venäjän tornien välistä lentopallon EM-kisoissa 1993. Teinivuosien tavoin häkellyin vieläkin Schimanski-viiksiään liponeiden DDR:n naisten pinnistelystä.

Voimakkaimmin elin uudelleen hetken, jolloin lapsenuskoni Suomen puhtaaseen urheiluun lakkasi lopullisesti. Se tapahtui niiden kolibrin siiveniskujen tahtiin tehtyjen silmänräpäytysten aikana, jolloin rehellinen lapinmies Jari Isometsä vannoi Lahdessa 2001 syyttömyyttään.

Myös Pekka Vähäsöyringin valheellinen hiihtokommentaattoriulvonta jäi jälleen soimaan korviini.

Arkistojeni karmein helmi on Ceausescu-dokumentti, jossa Nicolae rakennuttaa itselleen maailman suurinta palatsitemppeliä sekä kärrää vuoristoon tiikereitä ja leijonia hiihtohissistä ammuttavaksi kansansa nääntyessä nälkään. Suomi palkitsi Karpaattien neron saavutukset Suomen Valkoisen Ruusun suurristillä ketjuineen päivineen.

Vuosikymmenet kelautuvat nauhoilla pikaisesti. Kasettien häntien teksti-tv:llä Neuvostoliitto käy sotaa Afganistanissa, Irak ja Iran tuhoavat pahan valtakuntiaan. Enää parikymmentä hullua vuotta ja pelastan MPEG-tiedostoja, joissa USA hyökkää vähän väliä Irakiin.

Perhemuistojen tallentajia kehotan digitalisoimaan haalistuvat VHS-kasettinsa viipymättä, mutta digitalisoimalle arkistolleni taitaa käydä kuten yhden tuntemani sedän Aku Ankoille. Hän tilasi Akua 20 vuotta lukematta lehtiä, tarkoituksenaan lukea ne pötköön eläkepäivien ratoksi. Eläke juoksee jo, mutta eka Aku odottaa avaajaansa.

Kirjoittaja on Suomen poliittisen historian tutkija ja Keskisuomalaisen avustaja..

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.