Moitimme: kurjuuden vähyyttä

Meille tuli muutama numero Matkalehteä jostakin syystä, jota en nyt muista. Viimeisen kannessa mainostettiin juttua Rio de Janeiron slummeista laatusanoin ”(uhka)rohkean valinta”.

Tein sen virheen, että luin jutun.

”Käynti slummissa vahvisti arvostusta Suomen asuinoloja kohtaan. Kahdessa tunnissa sai tosin vain pintaraapaisun slummin elämästä, mutta kierros muutti slummeista saatua käsitystä positiivisemmaksi.”

On jo aika pitkä aika siitä, kun laatutietoisena itseään pitävä osa suomalaisista hylkäsi Aurinkomatkat ja Finnmatkat ja muut matkatoimistot. He alkoivat matkustaa omaehtoisesti, itse valittuihin paikkoihin ja ilman kenenkään apua.

Minä ite!

Suunnilleen yhtä pitkä aika lienee siitä, kun turisteista alettiin puhua halveksuvaan sävyyn. Se on aina ollut minusta jotenkin koomista, luulisi ettei ulkomaille lomalle matkustavalla olisi varaa moittia Amsterdamia ja Roomaa ja Pariisia siitä, että niissä on liikaa turisteja. Syyllistyn siihen silti itsekin säännöllisesti.

Turisteissa on ilmeisesti se vika, että he eivät ole aitoja. Heidän vuokseen jää jotakin todellista Amsterdamista ja Roomasta ja Pariisista kokematta. Mutta se on hyväksytty jo kauan sitten: turistirysät ovat turistirysiä.

Aitoutta haetaan muualta. Sen perässä voi maksaa vaikka opastetusta kierroksesta Rocinhan slummissa. Matkalehden jutun kirjoittaja teki itsestään laupiaan samarialaisen kertomalla, että turistit tuovat slummiin rahaa. Ilmeisesti hän kuitenkin närkästyi siitä, että vastineeksi ei saanut nähdä nälkäkuolemaa ja katutappeluita.

”Jos janoaa nähdä mahdollisimman paljon, kannattaa valita mieluummin tuntia pidempi kierros, vaikka sentään antina tuskin on pahinta kurjuutta.”

Tietenkään joku turistikierros Rion slummeissa ei ole laitimmainen merkki länsimaisen moraalin rappiosta. Hetkiseksi silti pysäyttää tajuta, että joku kulkee turistioppaan perässä pitkin Rio de Janeiron katuja, ihmettelee sitä, ettei klassisia aaltopelti- ja pahvihökkeleitä näy missään ja harmittelee kurjuuden vähyyttä.

Että olisi ollut kiva nähdä enemmän.

Minä en ole käynyt rajuissa paikoissa. Extremeintä matkailua on ollut se, kun eksyimme kavereiden kanssa Portossa jalkapallopelin jälkeen reitiltä ja näimme muutamankymmenen metrin päästä moottoritierampin alla nuotiota pitäneen ihmisjoukon. Vähän pelotti. Sitten menimmekin taksilla ravintolaan syömään ja toisella hotelliin nukkumaan.

Matkailun avartavuus perustuu näköjään siihen, että rahalla pitää saada nähdä mitä hyvänsä – turvallisesti ja hyvän tietopaketin höystämänä.

”Kiitämme: kierroksen turvallisuutta. Moitimme: kierroksella olisi voinut tavata enemmän paikallisia ja nähdä todellisempaa slummia.”

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.