Moni EU-maa säätelee tiukasti maakauppoja

Suomen ja Venäjän välille noussut maanostokiista kuvaa hyvin sitä, miten paljon poliittinen keskustelu on Suomessa vapautunut kymmenen viime vuoden aikana.

Venäjän nykyinen maalaki, joka estää ulkomaalaisten maakaupat Venäjän rajaseuduilla, tuli voimaan vuonna 2001. Tämä ei jostain syystä synnyttänyt Suomessa minkäänlaista keskustelua.

Nyt kun Venäjä on vihdoin määritellyt, mitkä kaikki alueet rajavyöhykkeeseen kuuluvat, nousee haloo. Herätään vaatimaan tasapuolisuutta ja niiden henkilöiden omistusoikeuden suojaamista, jotka ovat jo Laatokan rantatonttinsa ehtineet ostaa.

Tämä on periaatteessa aivan oikein, joskin pääosa kaupan tehneistä on varmasti tiennyt mihin ryhtyy.

Venäjän käsitys kymmenien kilometrien päähän ulottuvasta rajavyöhykkeestä tuli esille jo vuonna 2006, kun raja-alueilla liikkumista rajoitettiin ulkomaalaisilta. Muun muassa Kostamus, Sortavala, Lahdenpohja ja suuri osa Karjalan kannasta määriteltiin tuolloin erityisen luvan vaativiksi rajavyöhykealueiksi.

Se, että vyöhyke nyt ulottuu satojen kilometrien päähän, aina Kuolan niemimaan perukoille asti, ei enää hirveästi yllätä. Kaikkihan tietävät, missä käytössä rannikot siellä päin ovat.

Ehkä Suomen kannattaisi ottaa Venäjästä mallia ja ryhdistäytyä. Vaatimukset EU:n ulkopuolisten tahojen maakauppojen rajoittamisesta tuntuvat nykytilanteessa täysin oikeutetuilta.

EU ei aseta tässä suhteessa esteitä. Esimerkiksi Puolassa EU:n ulkopuolinen ostaja voi hankkia maaomaisuutta vain maan sisäministeriön erityisluvalla. Hakemus voi joutua myös puolustusministeriön arvioitavaksi, ja jos kysymys on maatalousmaasta, hakemukselle on aina haettava myös maatalousministeriön lupa.

Näin siis Puolassa, jossa ei ole erityistä ruuhkaa EU:n ulkopuolisista ostajista. Suomi, Pietarin kupeessa, on aivan eri asemassa.

Eikä Puola edes edusta EU:n tiukinta linjaa. Esimerkiksi Tshekissä EU:n ulkopuoliset tahot voivat ostaa maata vain yritysten kautta, ja vain silloin, kun hankinta tehdään uuden yritystoiminnan käynnistämiksi. Sama investointiehto on muun muassa Sloveniassa.

Tanskassa taas oston ehtona on se, että hankittu residenssi on ympärivuotisessa käytössä. Lisäksi ostoon pitää saada maan oikeusministeriön lupa.

Jos tällaiset rajoitukset koetaan Suomessa liian rajuiksi keinoiksi, ainakin ostajien taustojen selvittäminen ja rekisteröinti pitäisi saada nykyistä paremmalle tolalle.

Erityishuomio pitäisi kiinnittää isompiin kauppoihin, kuten kokonaisiin kaava-alueisiin ja metsäpalstoihin, sekä osakeyhtiöiden kautta tapahtuviin omistajavaihdoksiin. Mökkitontteja on myyty viime vuosina venäläisille reilut 5 000, mutta isompien kauppojen määrää ei tiedä kukaan.

Taustojen selvittelyä tarvittaisiin rahanpesuyritysten estämiseksi ja myös turvallisuussyistä - aivan kuten Venäjälläkin.

Itänaapurissa on mukavaa ja usein myös aika fiksua väkeä, mutta se ei tarkoita sitä, että suomalaisten pitäisi aina esittää sinisilmäisen hölmön roolia.

Kirjoittaja on maakuntalehtien ulkomaantoimituksen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.