Monipuolisen median uhkaajat

Lähes miljoonan suomalaisen tietolähde Helsingin Sanomat joutui irtisanomaan väkeään. Lehdistön piiristä jo vähennetyt 1 000 työntekijää saavat jatkokseen puolensataa sanomalaista kortistoon. Syyt ovat moninaisia.

Yksityisen yrityksen, myös lehden, toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi tulojen on oltava menoja suuremmat. Vain taloudellisesti vahva ja itsenäinen lehti turvaa sananvapauden.

Suomen talous on vapaassa pudotuksessa, eivätkä päättäjät pysty oikaisemaan tilannetta. Taantuma leikkaa myös ansaintapohjaisten eli kaupallisten viestimien tulovirtoja, joista suurin on ilmoitustuotot.

Tähän laskusuhdanteeseen useiden lehtien siirtyminen pienempään tabloid- sivukokoon oli huonosti ajoitettu. Kun nämä muutokset tapahtuivat lisäksi eri aikoihin, mainostoimistojen ja lehtien välinen hyvin sujunut yhteistyö vaikeutui.

Tulos olisi ollut parempi, jos Sanomat suurimpana olisi suostunut maakuntalehtien sille ehdottamaan tabloidiin siirtymisajankohdan yhtenäistämiseen. Tämä ei käynyt , vaan HS pienensi vuosi sitten kokoaan muista piittaamatta. Alan yhteisen, lähinnä valtakunnallista ilmoittelua hoitavan Kärkimedian ilmoitusmyynti on lisävaikeuksissa.

Samaan aikaan internet, tiedonvälitysalan suurin mullistaja lähes 400 vuoteen, houkuttelee myös ilmoittajia kokeilemaan uusia tapoja kuluttajien tavoittamiseksi. Suomessa verkkomainonnan taloudellinen menestys on ollut vaatimatonta. Suurin osa potista menee amerikkalaisten Googlen kaltaisten veroparatiisijättien pussiin.

Sanomalehtien aikaisempi menestys hidasti myös kustantajien herkkyyttä muutoksille, josta esimerkki on hidastelu monimedian kehittämisessä. Sanomissa keskeisissä tehtävissä ikänsä työskennellyt, viime vuonna eläköitynyt Seppo Kievari tunnusti haastattelussaan (HS 3.12.), miten ” jo vuosia on tiedetty, että hyvät ajat eivät voi jatkua ikuisuuteen.” Silti Forssaan ja Varkauteen rakennettiin uudet painotalot.

Journalistiliitto on antanut vahvaa sivustatukea tälle pysähtyneisyydelle, mitään ei olisi saanut muuttaa. Vasta nyt kantapään kautta toimittajat alkavat uskoa, että maailmassa ei ole mitään pysyviä etuja. Oman leivän turvaaminen vaatii joustavuutta, joka vientiteollisudessa on jo arkipäivää.

Sanomien johto yritti kuitenkin uusiutua vahvistamalla palvelujaan kotimaassa (mm. TalousSanomat ja NelosTV). Yhtiö ei kuitenkaan kyennyt luontevasti liittämään hankintojaan jo oleviin resursseihin. Laadukasta sisältöä tuottavia toimituksia ja toimittajia ei johdeta pakolla, parhaat tulokset syntyvät luontevan evoluution ja innostuksen kautta ja intohimoisella suhtautumisella työhön.

Eniten lehdistön asemaa on vaikeuttanut poliitikkojen hoipertelu mediakentässä. Lehtien arvonlisävero (10% printille ja 24% verkkolehdille), kertoo eduskunnan tämän elinkeinohaaran elinehtojen täydellisestä ymmärtämättömyydestä. Tamperelainen kansanedustaja Kimmo Sasi (kok.) perusteli printin alvia sillä, että ”suomalainen lehdistö on niin huonoa, että joudun hakemaan tietoni Financial Timesista.”

Myös postin jakeluyhtiö Itellan itsekäs ja yhteiskunnallisesti vastuuton käyttäytyminen huolettaa. Yhtiö lopettaa yksipuolisin ilmoituksin harvaanasuttujen seutujen lehtien jakelua, ensimmäiseksi Pohjois-Suomessa. Tässäkin Suomen maaseutu saa kylmää kyytiä.

Pisteenä iin päällä on eduskunnan yksimielisesti kansalle langettama 500 miljoonan Yle-vero. Prosentti, joka on pakko maksaa hautaan asti, käytät tai et Ylen palveluja, tai vaikkei sinulla ole vastaanotintakaan. Ylestä tuli valtion virasto, ainoa laitos, jolle maksetaan vuosittain indeksikorotus.

On selvää, että Suomi tarvitsee laadukkaan julkisen palvelun Yleisradion. Ongelma syntyy siitä, ettei eduskunta omistajana rajaa millään tavoin sen toimintaa: mikä on Ylen tontti; millä muut mediat liikkuvat? Kokonaisuuden unohtaenYle tunkee nyt estoitta yksityisen median perinteisille pelloille.

Esimerkki Ylen verorahoin maksetun henkisen puolen palvelun muuttamisesta maksuttomasti jaettavaksi ruumiin ravinnoksi havainnollistaa asiaa.

Kaupungin torilla on hyvin toimiva leipäkauppa. Sen viereen perustetaan veroilla maksettu leipäkauppa, josta jaetaan maksutta pääosin samaa leipää kuin mitä yksityisyrittäjäkin myy. Verovaroin toimiva kauppias ei kuuntele yrittäjän pyyntöjä rajata valikoimansa erikoisleipiin, joiden valmistus on kallista ja asiakaskunta rajatumpaa. Niillä ei yrittäjä elä ja lopputuloksen tietää.

Alma Median toimitusjohtajan Kai Telanteen mielestä Yleisradion tulisi ”täyden palvelun” sijaan tarjota täydentävää palvelua nykyistä pienemmällä rahoituksella. Hänen mielestään on päivänselvää, että Yle vie maksavia asiakkaita ja sen myötä mainoseuroja esimerkiksi Alman maakunta- ja paikallislehdiltä.( HS 24.11.)

Selkeimmin uhkatilanteen ilmaisi lehtiryppäänsä myynyt kansanedustaja Eero Lehti Journalistissa: ”En voi olla niin hullu, että jäisin Yleisradion tapettavaksi. Heidän rahansa eivät vaadi tuottoa – ja sitä rahaa on paljon enemmän kuin todellinen tarve on. Tässä talossa (eduskunnassa) moni ei uskalla sanoa ääneen mitä he ajattelevat Ylestä, koska he pelkäävät, etteivät pääse enää vieraaksi A-studioon.”

Suomalainen sanomalehdistö, Helsingin Sanomat etunenässä, on ollut tsaarin ajoista lähtien kansalaisyhteiskunnan ja demokratian vahva puolustaja. Pirstoituvassa ja globalisoituvassa maailmassa näiden arvojen ylläpito ja kehittäminen vaatii monipuolista, toisiaan täydentävää ja kunnioittavaa mediakenttää.

Suomessa sen ytimen muodostavat julkisen palvelun Yleisradio ja laadukas vapaa lehdistö, johon tutkimusten mukaan 95% suomalaisista edelleen luottaa. Näiden kahden on löydettävä toiminalleen luonteva tasapaino.

Uusimmat

Kolumni

Hiljainen tappaja on pidätetty

Kolumni: Kaason rooli stressaa, mutta on ylpeiden aihe

Kuningas istuu tiukasti valtaistuimellaan

Kolumni: Turismia siellä, missä ei ole mitään – syrjäseutujen kiertämisessä on nautintonsa

Lyhyet

Talous ei saa estää lasta liikkumasta

Toivoa paremmasta Egyptin nuorille

Lyhyet

Kolumni: Pieni koira toi isosti iloa toimitukseen

Revolutionin terassilla nököttää vanha Sitikka – mutta miten se siihen päätyi?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.