Monivalinta-arvonnat on taas tehty

Miten meni? Oliko hankala? Mitä laitoit siihen viimeisen avoimen tyhjälle viivalle? Oliko aiheet tuulesta temmattuja, vai mukavia ja mielenkiintoisia.

Kova spekulointi alkaa koululla opettajien ja oppilaiden kesken siitä, miltä koe vaikutti tai kuinka monta pistettä kukin kokelas arveli keränneensä. Itselleni muistui mieleen vain velipojan viisaus: "Eihän sitä vielä tiedä, miten meni, kun ei olla tuloksia saatu."

Monet kielioppisäännöt ja mietityttäneet sanat vilisevät päässäni kokeen jälkeen. Vaikka aiheet olivat enimmäkseen ajankohtaisia, ei kysymyksiin välttämättä osannut vastata. Kolmesta yksi ei käynyt ainakaan, mutta kumpi niistä kahdesta...

Kielen ylioppilaskoe ei ole läheskään kaikille mieleinen tapa näyttää osaamista. Kirjasta opetellut sanalistat ja muistisäännöt eivät vain tahdo jäädä jokaisen päähän. Aineessa onneksi pääsee näyttämään omia taitojaan, mutta kertovatko kymmenet monivalintakysymykset todella niin paljon ihmisen kielitaidosta?

Eikö kieli ole ennen kaikkea kommunikaation väline? Sen avulla voimme olla kanssakäymisissä ulkomaalaisten kanssa ja avartaa käsityksiämme muista. Meillä Suomessa on siis päädytty arvioimaan oppilaiden kielitaitoa pelkästään kirjallisen testin ja kuullunymmärtämiskokeen avulla. Minne on unohtunut se avainasia, puhuminen?

Jokainen abiturientti on varmasti lahjakkaampi joko suullisesti tai kirjallisesti. Paljon matkustaneet tai vaihto-oppilaana tai kansainvälisillä leireillä olleet nuoret ovat voineet oppia käyttämään kieltä osoittamalla kiinnostusta ja tahtoa oppia sitä. Ylioppilaskirjoituksia ajatellen tästä ei kuitenkaan ole välttämättä juuri hyötynyt. Kansainvälisen rippikoulun ja kesävaihdon kokeneena saisin ehkä itse kerätyksi muutaman extrapisteen suullisesta kokeesta. Englanninkielisen synnintunnustuksen hallinnalla ei ainakaan kirjallisessa kokeessa kovin pitkälle pötkinyt.

Suullisen kokeen suorittaminenkin on monissa kouluissa mahdollista. Sen läpäissyt saa kuitenkin vain ylimääräisen todistuksen, joka ei ole osa itse koetta. Jos puhuttua kieltä pidetään avaimena ihmisten kanssakäymisessä, eikö juuri sitä tulisi testata. Vaikka taitoa riittäisi, kaikilla ei ole rohkeutta avata suutaan tosi paikan tullen.

Jälleen on tehty yhdet monivalinta-arvonnat, kuunneltu kuuntelut ja kirjoitettu aineet. Jokaisella on jo ainakin muutama piste takataskussaan, ja jokainen oikein väritetty pallukka on plussaa, jos aineesta on suoriutunut hyvin.

Jos englannin aineessa tuli yritetyksi vaikeimpia kielioppisovelluksia, kannattaa ainakin tulevissa reaalikokeissa muistaa vanha kunnon KISS-periaate: Keep It Simple Stupid.

Kirjoittaja on Keuruun lukion abiturientti ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.