Monta kiperää valintaa

Suomessa valitaan sunnuntaina presidentti 20. kerran.

Yleisillä vaaleilla valitut valitsijamiehet ovat valinneet presidentin 12 kertaa. Kymmenessä valintakokouksessa on ollut 300 valitsijamiestä. Vuosien 1982 ja 1988 vaaleissa heitä oli 301.

Vuoden 1988 presidentinvaali on jäänyt historiaan kahdesta syystä ainutkertaisena. Valitsijamiesten lisäksi äänestettiin suoraan presidenttiehdokasta. Istuva presidentti Mauno Koivisto ei kuitenkaan saanut enemmistöä, joten valitsijamiehet kokoontuivat valitsemaan hänet toiseksi kaudeksi. Vuoden 1988 oli myös sillä tavalla ainutkertainen, että valitsijamiesten oli valittava presidentti ennakkoon asetetuista ehdokkaista.

Aikaisemmissa vaaleissa valitsijamiehillä oli valta valita presidentiksi syntyperäinen Suomen kansalainen.

Vuonna 1925 valitsijamiehet yllättivät valitsemalla presidentiksi Lauri Kr. Relanderin. ”Mikä ihmeen Helanteri”, kyseli kansa.

Vuonna 1937 valitut valitsijamiehet jäivät historiaan sikäli, että he valitsivat presidentin kolmesti: vuonna 1937 Kyösti Kallion ja hänen kuoltuaan vuonna 1940 Risto Rytin jäljellä olevaksi kaudeksi ja Rytin uudelleen vuonna 1943.

Valitsijamiesten niukimmalla mahdollisella enemmistöllä (151-149) presidentti on valittu kahdesti: P. E. Svinhufvud 1931 ja Urho Kekkonen 1956.

Svinhufvudiille vuonna 1931 yhdellä äänellä hävinnyt K. J. Ståhlberg jäi yhden äänen päähän presidenttiydestä myös 1937, jolloin hän sai valitsijamiesten ensimmäisessä äänestyksessä 150 ääntä.

Valitsijamiesjärjestelmästä luovuttiin 1990-luvun alussa. Presidentti valittiin ensimmäistä kerran suoralla kansanvaalilla vuonna 1994, jolloin valituiksi tuli politiikan ulkopuolelta Martti Ahtisaari. Vuonna 2000 ja 2006 kansa valitsi presidentiksi Tarja Halosen.

Suorassa kansanvaalissa on aina tarvittu kaksi kierrosta.

 

Eduskunta on valinnut presidentin kolme kertaa ja yhden kerran jatkanut istuvan presidentin toimikautta.

Vuonna 1919 eduskunta valitsi perustuslain säädösten mukaisesti ensimmäiseksi presidentiksi K. J. Ståhlbergin ja vuonna 1944 poikkeuslailla C. G. Mannerheimin. Eduskunta valitsi vuonna 1946 presidentiksi J. K.Paasikiven Mannerheimin pyydettyä eron terveydellisistä syistä.

Eduskunta käytti valtaa presidentinvaalissa neljännen kerran vuonna 1973, kun Kekkosen toimikautta jatkettiin neljällä vuodella.

 

Sanomalehdet ottivat ainakin 1980-luvun alkupuolelle saakka reippaasti kantaa ehdokkaiden puolesta ja varsinkin vastaan.

Enää se ei ole tapana. Olisiko otettu oppia viime vuosisadan tunnetulta suomalaiselta lehtimieheltä Ilmari Turjalta, jonka mukaan ”sanomalehden ei saa pitää suden eikä lampaan puolta, mutta herrat on tietenkin aina välillä haukuttava – noin yleensä”.

Meneillään olevan vaalitaistelun loppusuoralla on tullut mieleen, miten päätoimittaja M. E. Juusela kommentoi aikanaan erästä henkilövalintaa:

”Kun asiat kuitenkin kerran on hoidettava, ja ainahan ne on hoidettava, niin hoidettakoon ne sitten mahdollisimman hyvin, hoitipa niitä sitten kuka tahansa.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.