Moottorisaha tekee naisesta Lara Croftin

Alan ymmärtää miehiä, joiden on haalittava itselleen kaikenlaisia koneita. Hankin nimittäin itselleni vihdoin oman Homeliten, amerikkalaisen moottorisahan, johon tuli pakkomielle.

Muuramessa on eräs mesta, jossa on myytävänä satoja erittäin käytettyjä moottorisahoja, sieltä omanikin löytyi. Hieman huolestutti, voiko saha pärähtää käyntiin kesken kuljetuksen ja sahata itsekseen reiän auton peräkonttiin. Takaan, ettei käynnisty, vakuutti myyjä, ja oikeassa oli. Ei käy vieläkään.

En olisi etukäteen uskonut, miten kivaa on omistaa moottorisaha. Olo on jotenkin kummallisen voimakas, kuin olisi Lara Croft, tai käsilaukussa olisi mannertenvälinen ohjus.

Facebookista löytyi sopiva vertaisryhmä: aitoja punaniska-jenkkimetsureita Homeliteineen. Suomalainen yhden sahan omistajababe hyväksyttiin joukkoon. Ryhmässä oppii paitsi tekniikkaa, myös moottorisahaslangia. Homelite esimerkiksi on Homie tai beast, peto. Hell yeah!

Työkaveri löysi netistä turkulaisen antikvariaatin, josta sai tilattua kymmeniä vuosia vanhaan malliin käsikirjan. Ennen vanhaan kaikki oli näköjään paremmin: kirja sisältää vain 14 sivua, eikä ensimmäistäkään viitettä millekään nettisivulle tai tietokoneohjaukseen. Tarkoitus on laitella sahaa kuntoon pikkuhiljaa talvi-iltoina.

Viime sunnuntaina ryhdyin toimeen. Sahaa säilytetään ulkovarastossa, joka on miehen valtakuntaa. Siellä seisoessa ei voinut kuin hämmästellä työkalujen määrää. Niiden puutteesta ainakaan ei johdu se, että yli kolme vuotta sitten ostetut vessan allas ja kalusteet ovat yhä tehtaan pakkauksissa, eivätkä asennettuina paikoilleen.

Varastossa on niin paha moottorinkatku, että hiukset alkavat haista kärylle alle minuutissa. Ei siellä nainen voi olla, verstas piti pystyttää keittiöön.

Saha itsekin haisi aika pahalle ja oli likainen, joten aloin puhdistaa sitä vartalonhoitoon tarkoitetulla hyväntuoksuisella manteliöljyllä. Hyvin toimi ja haju parani. Kävelytauko ansaittu.

Kun palasin tauolta, oli mies purkanut sahan osiin ja tutki sisälmyksiä kiinnostuneena. Selvisi, että moottorista on kipinä mennyt epäkuntoon, ja käynnistymiseen tarvitaan järeä remontti ja varaosia. Täytyy kuitenkin joskus kokeilla, voisiko polttoaineseoksen sytyttää tulitikulla.

Mies huomautti, että tuskin antaisin hänen tuoda mitään vastaavaa keittiön pöydälle.

Lopuksi kissa-asiaa. Valjaissa ulkoileva katti pyrkii alati karkailemaan ulos ovista ja ikkunoista, paitsi kovalla pakkasella. Olenkin kiusannut kisua avaamalla aamuisin oven vapauteen, jonne ei tarkene mennä.

Kuten kaikki kissan-omistajat arvaavat, kissa vei tässäkin leikissä voiton. Eräänä aamuna, kun ulkona oli 24 astetta pakkasta, se lähtikin.

Ei auttanut muu kuin siepata lähimmät kengät jalkaan ja linkuttaa perään pelkässä pyjamassa. Kissa eteni vinhaa vauhtia kohti katua. Toivoin sähkökatkosta, joka sammuttaisi katuvalot ennen sitä. Ihme kyllä, kissa antautui kiinni viime hetkellä.

Vaihtaisin katin vaikka heti 101:een dalmatialaiseen, aivan varmasti.

Uusimmat

Kolumnit

Kun tunnemyrsky saa kulmakarvan kohoamaan

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.