Morgi-huuma vei voiton jopa Salpausselästä

Niinhän siinä käy, että kun tyrkätään vanha mäkihyppyniilo - mäkihypystä joskus jotain tiennyt toimittaja - maailmalle, lukijat saavat kärsiä muisteloista.

Tässä siis tulee: Bergiselin hornankattilan huima Morgi-huuma vei voiton jopa Salpauselkä-huumasta noin 20 vuoden takaa. 1980-luvulla Salpauselkä hullaantui Matti Nykäsestä ja 1990-luvulla Toni Niemisestä. Pauhu oli silloinkin mahtavaa, mutta ei niin mahtavaa, etteikö vieruskaverin puheääni olisi jollain lailla oman korvaan osunut.

Bergiselin montussa oli aivan mahdoton kuulla, mitä vieressä sanottiin. Aina silloin kun puomilta lähti itävaltalainen mäkimies ja varsinkin, kun sieltä lähti Thomas Morgenstern.

22 000 paikalle saapuneesta ihmisestä ainakin 15 000 oli varustautunut Itävallan lipulla ja rajattomilla äänivaroilla. Osalla oli soihtuja, jotka alkoivat savuta punaista, kun Morgi oli tehnyt voiton varmistaneet telemarkit.

Hurjapäisimmät laskivat alastulorinteen oma takapuoli liukurinaan nähdäkseen läheltä, kun Morgi pokkaa. Ja muutama urhea mies riisui paitansa heilutellen sitä voiton merkiksi.

Kummallista, mutta kiehtovaa.

MIKÄ TEKEE AINA iloisen oloisesta ja ehkä senkin vuoksi äärettömän suositusta Morgista maailman parhaan mäkihyppääjän?

- Hän on viisi vuotta minua nuorempi, vastasi Matti Hautamäki pilke silmäkulmassaan.

Totta, mutta on Morgin ylivoimaan muitakin selityksiä. Ei yhtä kaiken kattavaa, vaan monia, kuten palapelissä.

Pekka Niemelä nosti esiin yhden näkemyksen. Morgenstenin hyppytekniikka sopii erinomaisesti takatuuleen, joka jostain syystä näyttää olevan virtauksien yleisin ilmansuunta mäkihyppykisoissa.

Kun tuollainen ponnistustekniikkaa ja taitava lentäminen yhdistetään rautaiseen fysiikkaan, saadaan itseluottamusta uhkuva paketti, joka juhlii torstaina Bischofshofenissa uransa ensimmäistä mäkiviikon voittoa.

Itävallassa se on suurin piirtein yhtä kova juttu kuin meillä se, että Heikki Kovalainen olisi voittanut viime kaudella F1-mestaruuden.

VAIKKA MÄKIVIIKKO on oikeastaan vain neljän kilpailun putki 28 kilpailun sarjassa, se on edelleen arvostettu klassikko.

Mäkimiehet itse arvostavat mäkiviikon voiton lähes samalle viivalle olympiavoiton tai MM-kullan kanssa.

Mäkiviikko on hyppääjille rankka kokemus. Rauhoittumisaikaa ei jää nimeksikään, kun päivät kuluvat joko mäessä tai muuttopuuhissa.

Voin vakuuttaa mäkiniilojenkin puolesta, ettei paikkakuntien vaihtaminen ja matkalaukkujen purkaminen ja pakkaaminen parin päivän välein käy ihan kaukosäädintä näpsäyttämällä.

MIKÄ MÄKIVIIKOLLA on muuttunut 21 vuodessa?

Voin vastata, että kaikki, mutta oikeastaan ei mikään. Kun kiersin näitä mäkiä edellisen kerran Dieter Thoman voittovuonna 1989-90, kännyköistä, internetistä ja euroista ei tiedetty mitään.

Suurin muutos on liikenteen määrä. Autoja on joka paikassa niin paljon, että parkkipaikat ovat aina täynnä sekä kisa-alueilla että kaupunkien tai kylien kaduilla.

Onneksi Innsbruckin keskustasta pääsi Bergiselin tuntumaan kätevästi raitiovaunulla. Eikä ollut kallis lippu: 1.80 euroa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Uusimmat

Kolumnit

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

Sami etsii paikkaansa perheessä ja koulussa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.