Muisti pelaa pätkittäin

Vietin tavallista lauantai-iltaa kotisohvalla, kun äkkiä sain välähdyksen menneisyydestä. En ollut tekemässä mitään sellaista, mikä olisi muiston selittänyt.

Oli 1970-luku ja olimme koko perheen voimin tivolissa Jyväskylässä. Muistan että voitin kalanongintapelissä alle 10-vuotiaana elämäni suunnilleen ainoan palkinnon, partavaahtopurkin. Pääasia muistossa oli kuitenkin rekan lavetilla ollut valtava sinivalaan raato, jota saavuttiin joukolla ihmettelemään.

Muisto oli sen verran surrealistinen ja nykypäivän näkökulmasta epäkorrekti, että epäilin kuvitelleeni koko jutun. Valemuistot ovat yllättävän yleinen ilmiö. Ehkä kyse olikin unesta, tai jostakin, mitä olen nähnyt pelatessani Dishonoredia pienessä sievässä.

Googlaus selvitti, että sinivalasta todella oli esitelty Suomessa 1970-luvulla, mutta Jyväskylästä ei mainittu mitään. Kyselin Twitter-kavereiltani, muistaako kukaan heistä moista ihmettä. Muutama muisti.

Preparoitu sinivalaan poikasen raato on todella kiertänyt ympäri maatamme 1970-luvulla ja käynyt myös Jyväskylässä. Tekstiviesti isältä vahvisti muistoni olevan totta, yksityiskohtia myöten.

Muisti ja muistot ovat kiehtovia ilmiöitä. Välillä minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa kohtalaisen tärkeästä asiasta, jonka puolisko mainitsi eilen. Välillä mieleen tulee suoria sitaatteja 20 vuotta sitten nähdystä kehnohkosta elokuvasta. Tai sitten ihan oikeasti kohdatusta kuolleesta sinivalaasta yli 40 vuoden takaa.

Olenkin nyt huolestunut siitä, tuleeko muistelemisesta itselleni uusi viihteenlaji. Vanhentumisen myötä vähän tuolta on todella alkanut vaikuttaa, enkä pidä ilmiöstä. Me kaikki kuitenkin elämme nykyisyydessä. Sen kuitenkin itselleni lupaan, että nostalgiaan en sorru. Ennen kaikki oli huonommin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.