Muistiinpanoja vai kontrollia?

Tilanne lääkärin vastaanotolta: tehokas, kiireinen terveyskeskuslääkäri kyselee ripeässä tahdissa vastaanotolle tulleen potilaan ongelmasta. Terveysongelmaa haarukoidaan tarkkaan ja monesta suunnasta. Kysymykset tipahtelevat tiuhaan.

Ei ihme, että potilaasta alkaa tuntua, että hän on kuulustelussa. Käynnistä ei välttämättä jää muuta mieleen kuin vain ne asiat, jotka aiheuttavat huolestuneisuutta. Potilas poistuu vastaanotolta epätietoisena ja pöllämystyneenä.

Mitä se lääkäri oikeastaan sanoi? Mitä minun nyt pitäisi tehdä? miettii moni tällaisen kohtaamisen jälkeen.

Lääkärin tehokas toiminta on toisaalta ymmärrettävää: hänen on lyhyessä ajassa hankittava potilaalta mahdollisimman paljon tietoa vaivasta, jonka vuoksi potilas on vastaanotolle saapunut.

Lääkäriin ei yleensä mennä huvikseen – kuten ei hammaslääkäriinkään.

On tavallista, että hammaslääkärikäyntiä jännitetään. Siitä kertominen on yleistä ja hyväksyttyä ja lähes ylpeilyn aihe. Mutta sama ei päde tavalliseen lääkärikäyntiin: kuka myöntää hermoilevansa lääkärin rutiinivastaanottoa – siis jos vaiva ei ole hengenvaarallinen? Eipä juuri kukaan.

Lääkärissäkäynti on kuitenkin aivan erityinen, hermostuttava tilanne: yritetäänhän kohtaamisessa ratkoa potilaan terveyteen liittyvää ongelmaa. Jännityksen – mutta tietenkin myös kivun tai sairauden – vuoksi osa lääkärin arvioista ja ohjeista saattaa mennä potilaalta usein ohi.

Ei siis ihme, että osa potilaista on alkanut nauhoittaa lääkärikäyntinsä älypuhelimellaan (Ksml 29.6.).

Nauhoitus toimii tällöin ikään kuin muistiinpanovälineenä: jälkeenpäin on helpompi palata vastaanotolla käytyihin keskusteluihin ja mahdollisiin neuvoihin. On sekä lääkärin että potilaan etu, että epäselvyyksiä minimoidaan.

Potilaalla on oikeus tallentaa vastaanottokäyntinsä omaan käyttöönsä. Tietosuojavaltuutetun mukaan sen saa tehdä lääkärin tietämättäkin, sillä omien keskusteluiden nauhoittaminen ei ole salakuuntelua. Mutta hyvän käytöksen mukaista salaa nauhoittaminen ei tosiaankaan ole.

Kaikille nauhoittaminen tuskin on vain muistiinpanoväline. Joillekin se voi tarjota nohevan keinon etsiä lääkärin toiminnasta mahdollisia virheitä. Ne nauhoitukset tasan varmasti päätyvät ennen pitkää nettiin.

Vaikka potilas itse toisikin sairauskertomuksensa kaiken kansan nähtäväksi, onko hänellä oikeus samalla viedä lääkäriltä tämän vaitiololupaus?

Jos nauhoitukset päätyvät nettiin, ohjaako se lääkäreitä toimimaan ylivarovaisesti? Ylivarovaisuudella harvoin pääsee millään alalla parhaaseen tulokseen, sillä pilkulleen toimiminen karkottaa usein oman harkinnan ja terveen järjenkäytön. Järjenkäyttöä ainakin itse omalta lääkäriltäni toivon.

Vastaanottokäynnin tallentaminen toimii hyvin potilaan muistin jatkeena. Mutta hakoteillä ollaan, jos vastaanoton nauhoittamista ryhdytään käyttämään lääkäreiden työn kontrollointikeinona. Silloin noudatetaan Leninin kyseenalaista oppia: Luottamus hyvä, kontrolli paras.

Itse ajattelisin, että paras periaate myös lääkärin vastaanotolla on: Nauhoittaminen hyvä, luottamus paras.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.