Muistot tarttuvat arjen pienistä ja lyhyistäkin hetkistä

Läpiveto tarttuu tuuletusparvekkeen oviin, kun poika tulee tupakalta. Permanentattu rouva raottaa koti-oveaan. Poika ilmestyy viereiselle ovelle. Rouva hämmentyy, eikä saa vedetyksi oveaan kiinni. Punaisen tossun takaa rappuun vilkuilee kissa.

- Oi kuinka teillä on kaunis kissa, sanoo poika.

Vanha rouva ilahtuu:

- Haluaisitko tulla katsomaan Minniä?

Poika hakee kotoaan mukaansa tytön. He supisevat rouvan eteisessä. Onpa hassua, että naapuri kutsuu kylään. Eihän heille puhuta edes käytävän puolella.

OLOHUONEESSA on pitkiä hyllyrivejä kirjoja, seinillä kansallisromanttisia maalauksia ja huonekalut sekalaista antiikkia. Kissa ruokailee kullatuilla posliinikupeilla.

Rouva on muuttanut taloon vuonna 1937, juuri kun se on valmistunut.

Mukana oli silloin iso perhe. Leskirouva kertoo Helsingin köyhistä pakkastalvista ja katkelmia hyllyn kirjojen välistä. Hän ei ole lukenut kirjojaan enää vuosiin, mutta selkämysten tekstit erottuvat vielä paksujen linssien läpi ja muistuttavat sisällöstä.

Hän palaa tarinoihin, jotka poika on vasta löytänyt. Raskolnikovin he ovat molemmat jättäneet kesken taipaleen.

- Katsotaanko, mitä hänelle lopulta tapahtuu? Sinähän voisit lukea, tirskuu rouva.

Tyttö upottelee sormiaan kissan pitkään turkkiin. Hänelläkin on kissa, lyhytkarvainen. Tyttö ei jaksa siivota nöyhtää.

- Kuinka usein Minnin jälkiä pitää siivota, hän kysyy rouvalta, joka selaa Dostojevskia etsien sivua, jolle jäi sinä syksynä, kun hänen miehensä kuoli. Rouva ei vastaa.

- Minä siivosin lasten huoneet aina lauantaina, hän sanoo hiljaisuuden jälkeen.

Ovessa kääntyy avain. Eteiskäytävään kävelee nainen, jonka tyttö ja poika tuntevat lehtien sivuilta.

- Keitäs te olette, hän kysyy tiukkaan sävyyn.

Tyttö ja poika kertovat, että naapurin rouva kutsui heidät katsomaan Minniä.

- Mummolla on dementia. Ei hän tiedä, mitä tekee, nainen sanoo ja työntää vieraita kohti ovea.

SEURAAVINA VIIKKOINA muut naapurin rouvat kyselevät pojalta hississä, kuinka hän saattoi tunkeutua dementikon kotiin. "Yrittivätköhän varastaa jotain?" kaikuu raollaan olevien ovien takana.

Tyttö tulee usein pojan luo aamukahville. Nyt hän hiipii rappukäytävässä. Rouvan lapsenlapseen tyttö ei halua törmätä, muistuttaa kolumnistia tapahtumasta ja joutua materiaaliksi.

Rouvan ovikello soi aina yhdeksältä ja sen perään narskahtaa avain. Kotipalvelun mies huikkaa huomenet, rouvalla ei ole tapana vastata. Tyttö kuulee sen seinän takana pojan kylpyhuoneessa, jossa hän aamuisin ehostaa. Mutta tänään repliikit ovat muuttuneet, pysyäkseen näinä viikosta toiseen.

- Oli niin mukavaa, kun poika kävi eilen katsomassa kissaa, rouva vastaa.

- Ai, poikasi on käynyt kylässä, ihmettelee kotipalvelun mies. Loppu hukkuu asunnon uumeniin.

Kirjoittaja on toimittaja, maisema-arkkitehti yo sekä Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.