Muistutus sanan voimasta

Emme vielä tiedä kaikkea Norjan terroriteoista epäillyn Anders Behring Breivikin motiiveista ja ajatuksista. Ehkä emme koskaan tiedäkään.

Teon todennäköiset poliittiset motiivit sekä poliisin ensitiedot tekijän maailmankatsomuksesta ja aktiivisuudesta poliittissävyisissä verkkokeskusteluissa viittaavat kuitenkin siihen, että Norjan tapahtumia olisi syytä puida myös Suomessa muutenkin kuin turvallisuuskysymyksenä.

Breivikin kannattamien konservatiivisten ja kansallismielisten ajatusten nousu on viime vuosina hallinnut suomalaista poliittista keskustelua erityisesti internetissä. Se ei ole yllättävä ilmiö, kun ajattelee mitä maassa viime vuosina on tapahtunut. Kansa on jakautunut, ja kansaa on jaettu. Arvoliberalismi on edennyt suurin harppauksin. Ja julkisessa keskustelussa vapaamieliset voimat ovat olleet voitolla. Olisi outoa, jos vastareaktiota ei olisi syntynyt.

KONSERVATIIVISUUDEN ja kansallismielisyyden nousu on tavallaan virkistänyt poliittista keskustelua. Se on kyseenalaistanut vallitsevia totuuksia, murtanut myyttejä ja rikkonut tabuja. Se on paljastanut heikkouksia poliittisten vastustajien linjauksista ja haastanut niitä perustelemaan näkemyksiään paremmin.

Liian usein se on kuitenkin yltynyt kärjistämiseksi, mustamaalaamiseksi ja ihmisryhmien välisten vastakkainasettelujen lietsomiseksi. Joskus suoranaiseksi vihapuheeksi.

Tuskin ilmiö on vieras Norjassakaan. Räväkkä, kansallismielinen oikeisto on ollut maassa merkittävä poliittinen voima jo pari vuosikymmentä. Vastakkainasetteluja korostavan retoriikan osuutta tässä tragediassa ei voi mitata, mutta tekijän äärimmäiset mielipiteet ja aktiivisuus verkkokeskusteluissa antavat syyn epäillä yhteyden olemassaoloa.

SUOMALAISISSA verkkokeskusteluissa aggressiivisen retoriikan ja väkivallan välinen suhde on ollut kuuma keskustelunaihe. Yhdet ovat muistuttaneet vihapuheen lisäävän väkivaltaa. Toiset ovat vedonneet sananvapauteen.

Vihapuheen ja väkivallan yhteys on viime vuosina henkilöitynyt ääri-islamisteihin, joten varoitukset suomalaisten provosoinnista on ollut helppo sivuuttaa. Etenkin kun kansallismielisessä ajattelussa mielellään vaalitaan kuvaa järkevistä ja rauhallisista suomalaisista, jotka eivät sorru järjettömään väkivaltaan.

Siksi Norjan tapaus on verinen muistutus suomalaisille: Minkä tahansa kulttuurin ja minkä tahansa poliittisen suuntauksen piirissä voi elää mieleltään järkkyneitä, epätoivoisia tai osattomaksi jääneitä ihmisiä, joilla ei ole mitään menetettävää. Heitä vihapuhe voi provosoida äärimmäisiin tekoihin. Ja heitä voi elää yhtä hyvin omien kuin vieraidenkin keskuudessa.

Se on hyvä muistaa, kun sananvapautta käyttää.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen toimitussihteeri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.