Mummo-saatana ja kuunnelman uusi kuuntelija

Olinko koskaan kuunnellut ainuttakaan kuunnelmaa? Arvelin, että ehkä koulussa oli joskus pakko. Takavuosina tein ystävänpalveluksena eräässä kuunnelmassa cameoroolin uutistenlukijana, mutta muuten suhde kulttuurimuotoon oli olematon, jopa ylenkatsova. Kuka hemmetti nyt tekee kuunnelmia enää 2010-luvulla ja miksi?

Sitten Ylen Juice-heinäkuu teki tepposet. Leskis-elämäkerturin Antti Heikkisen kirjoittama, peräti 20-osainen Juicen Taivaallinen Aulabaari ilmestyi Yle Areenan. Koko 400-minuuttinen kuunnelma - tai oikeammin radiomusikaali - livahti yhdessä kesäyössä.

Se on reikäpäinen tai raastava, humaani tai absurdi, koko ajan terävä ja satiirinen. Hyvin ”juicemainen”. Suomi-rockin monumentin kroppa antaa periksi 25.11.2006 ja hän siirtyy Taivaalliseen Aulabaariin odottelemaan viimeistä tuomiotaan. Tarina kulkee rinnakkain reaaliajassa ja takaumien kautta syntymästä kuolemaan.

Se ammentaa kaiken taivaassakin ketjussa pottavasta Leskisestä, mutta vain kerran tarinan päähenkilön tavannut Heikkinen on onnistunut kaivautumaan häkellyttävän syvälle edesmenneen mestarin nahkoihin.

Antti Mikkola on uskottava Juice. Heikki Kinnunen on keskiäkäinen, eturauhasvaivoista kärsivä Jumala. Saatanaa tulkitsee Eila Roine, tuo Pikku Kakkosen lutuinen mummo. Paljon muitakin tuttuja ääniä kuullaan.

Casting saatanan osalta puhuu omaa kieltään siitä, millaisella otteella kokonaisuus on toteutettu.

Kuunnelkaa!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.