Muruset jäljellä

SM-liiga ja Canal+ tekivät alkusyksystä uuden televisiointisopimuksen. Julkisuudessa pyörineiden tietojen mukaan liigaseurat saattavat saada jopa yli puoli miljoonaa euroa lisärahaa jokaisena sopimuskautena.

Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että SM-liigaseuroilla on ensi vuodesta lähtien enemmän rahaa panostaa yleisön viihtyvyyteen, juniorivalmennukseen, pelaajien tarkkailuun ja niin edelleen.

Todellisuus on kuitenkin se, että suurin osa näistä rahoista hurahtaa pelaajien palkkioihin. Muutaman SM-liigaseuran toimitusjohtajan huonosta bluffista huolimatta jokainen pelaaja-agentti tietää, että rahaa on tarjolla enemmän. Kaikista huonoin skenaario on se, että rivipelaajan keskipalkka nousee entuudestaan. Pitkällä aikajänteellä siitä ei hyödy edes pelaajat.

Ruotsissa televisiorahat on jyvitetty. Jokainen seura joutuu jakamaan kakun samalla tavalla. Tietty osa laitetaan pelaajiin, tietty osa puitteisiin ja tietty osa organisaation valmennus- ja muiden resurssien kehittämiseen. Kukaan ei pääse syyttämään toista siitä, että naapurin kakun palaset olisivat vähän suurpiirteisemmin leikattuja.

Lienee sanomattakin selvää, että Suomessa tällaisesta järjestelmästä voidaan vain haaveilla. SM-liiga ei pysty edes uusimaan pudotuspelien rahanjakoaan järkevämpään suuntaan, saatikka sitten sopimaan jostain näinkin "radikaalista" uudistuksesta.

SM-liigaseuroilla olisi nyt kaikkein aikojen mahdollisuus ihan aidosti hankkia yhdestä kahteen todellista huippupelaajaa per joukkue. Sijoittamalla kaikki lisärahat nimenomaan ulkomaalaispelaajien ja ratkaisupelaajien hankintaan, saadaan sitä mitä yleisö haluaa. Tähtiä, maaleja ja tapahtumia. Oikeasti, eikä vain SM-liigan korneissa mainoslauseissa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että JYP on yksi tämän leikin onnistujia. Se otti varaslähdön varustelukilpaan tietäen, että ensi kaudella rahahanat aukeavat ja palkkiot nousevat. Jyväskyläläisseura kiinnitti Jarkko Immosen kolmivuotisella sopimuksella, jossa toki on ulkomaille siirtymien mahdollistava pykälä.

Suomessa Immonen siis pelaa Jyväskylässä, mutta olennaista koko kuviossa on miehen palkka. Kun JYP viime kesänä teki sopimuksen Immosen kanssa, palkkaa ei tietenkään julkistettu. Oli mikä oli, varmaa on se, että televisiosopimuksen tultua julki, summa olisi ollut vähintään 100 000 euroa toteutunutta suurempi. Nyt senkin rahan voi ensi kaudella käyttää esimerkiksi Jani Tuppuraisen palkkaan.

Kokonaan oma lukunsa tässä sopassa ovat ne joukkueet, joiden kuiskutellaan syövän omaa tulevaa pottiaan jo nyt. Taustalla tappioita edellisiltä kausilta, pelaajabudjetin pienentäminen ja yleisökeskiarvon jääminen alle tavoitteen, kuitenkin ykskaks joukkueeseen ilmestyy uusi hyökkääjä. Ja vielä kallis sellainen. Ei tarvitse olla kovin suuri talousnero laskeakseen, mistä sitä lisärahoitusta on ykskaks haalittu.

Keskitason joukkueilta sen vielä jotenkin ymmärtää, mutta kun samaan syyllistyy myös ne seurat, joiden mahdollisuudet pudotuspeleihin elävät enää teorioissa ja seurajohtajien päässä, on tilanne huolestuttava.

Kun sille tielle kerran sortuu, on kierre valmis ja hetken päästä kakusta on jäljellä enää vain murusia...

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.