Musiikista iloitsee niin ruumis kuin sielukin

Jyväskylän konserttitalon tarina jatkuu taas maanantaina kun pöydälle jätetty saliasia otetaan käsittelyyn kaupunginhallituksessa. Kolmen viikon aikalisä on kirvoittanut mielipiteitä ja vaalivuotta ennakoivaa propagandaa puolesta ja vastaan.

Vastustajien yksi huolenaihe on ollut ison investoinnin tekeminen vain pienen käyttäjäryhmän tarpeisiin. Heiltä on ehkä jäänyt huomaamatta, että Jyväskylä Sinfonia on suositumpi kuin koskaan; viime vuosina lähes kaikki konsertit ovat olleet loppuunmyytyjä. Vaikka sinfonialta puuttuvat tarkoituksenmukaiset harjoittelu- ja esiintymistilat, konserttisalia ei olla rakentamassa vain orkesterin vuoksi.

Musiikki koskettaa laajalti: ammattina, opintojen kohteena, harrastuksena. Musiikin hyvää tekevä, rentouttava, puhutteleva ja pysähdyttävä voima on tiedostettu kautta aikojen. Konserttisali tarjoaisi kaikille ikään, ammattiin, terveyteen ja sukupuoleen katsomatta tervetullutta piristystä arkisen puurtamisen keskellä.

Jos Paviljongin kylki ei ulospäin olekaan arkkitehtonisesti näyttävä, sitä painokkaammin voi keskittyä akustiikkaan ja sisätilan atmosfääriin, äänen ja tilan harmonisen liiton luomiseen. Akustointi monenlaisiin tilanteisiin, ääniin ja kokoonpanoihin klassisesta populaarimusiikkiin on mahdollista ratkaista nykytekniikalla. On luotava edellytykset musiikista nauttimiseen, ei kuuntelijan korventamiseen vääränlaisissa olosuhteissa.

Konserttisali toisi uutta antia Paviljongin nykyisiin, hyvin toimiviin palveluihin. Paviljongin kehittäminen saattaisi innostaa myös esimerkiksi ankean sataman kehittämistyöhön. Satama on lähtökohdiltaan kaunis, kaupunkilaisten suosima miljöö, palveluiden tuottajat vain puuttuvat.

Terveydenhoidon ja kulttuuripalvelujen vastakkainasettelu on vähintäänkin viime vuosisadalta ja osoittaa vain päättäjien kapeakatseisuutta ja tietämättömyyttä. Terveydenhuoltoon ja kulttuuriin laitettavat rahat eivät ole toisiltaan pois vaan päinvastoin tukevat toisiaan. Kulttuurinautinto lisää terveydellistä hyvinvointia.

Mutta mitä kertoo päättäjästä se, että hän suostuu ajattelemaan puutteellisesti resursoitua vanhustenhoitoa - josta hänkin on osaltaan vastuussa - vasta sitten kun konserttisalin rakentamisesta tehdään kielteinen päätös. Kummastuttaa sekin, että päättäjien omatunto herää vain kulttuuripalvelujen kohdalla: esimerkiksi liikuntapalveluihin satsaaminen ei heidän mielessään tunnu mädännyttävän vanhuksia vaippoihinsa.

Kulttuuripalveluja toteutetaan Jyväskylän hengen mukaisesti vasta kun kaikki muut tarpeet on tyydytetty. Sellaista päivää ei heikkenevässä kuntataloudessa ole näkyvissä. Kuinka paljon rahaa onkaan vienyt kaiken kattava suunnittelu ja konsulttien konsultointi. Sillä pyörityksellä olisi jo rakennettu konserttitalon kivijalka ja puolikas kupeestakin.

Kuntaliitoksesta ratkaisu? Kun kuntaliitos vahvistuvine pääomineen lisää rakentamista, mahdollistaisiko liittoutuminen isompien investointipäätösten tekemisen myös kulttuurin saralla? Ehkä nouseva ympäristökunta voi tuoda kulttuuriltaan näivettyvälle Jyväskylälle konserttisalin, kun kulttuurihankkeita pelastanut mesenaatti Kauko Sorjonenkin on suunnannut katseensa pohjoiseen.

Löytyykö näkemystä? Se nähdään huomenna kaupunginhallituksessa.

Kirjoittaja on kulttuuritoimituksen esimies

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.