Musta barbaari ei oo neekeri

Helsingin Itäkeskuksessa asuva 22-vuotias varastotyöntekijä James Nikander ei tainnut arvata millaisen lumipallon pisti vyörymään tehdessään rapvideon Salil eka salil vika. Musta Barbaari -nimellä riimittelevä Nikander harrastaa voimailua ja tähtää ensi vuodeksi kehonrakennuskisoihin. Punttisalista saatiin iskevät puitteet hip hop -biisille, jossa käsitellään satiirin keinoin mustaan mieheen liittyviä ennakkoluuloja.

Elokuussa julkaistulla Salil eka salil vika -videolla oli toissapäivänä YouTubessa 1,3 miljoonaa katsojaa. Kommentteja sivulle oli jätetty tuohon mennessä yli 2 800.

Videolla viljellään itsetietoisen mustan miehen tyylillä n-sanaa. Tehokeino on lainattu Yhdysvalloista, missä räppärit ja koomikot provosoivat ”nigger”-herjalla alleviivatakseen omaa altavastaajan asemaansa ja systeemissä edelleen vallalla olevaa rasismia. Kaikki mustat eivät tätä sulata Jenkeissäkään.

”Still alive, nigga”, hoetaan Mustan Barbaarin videolla. Nikander sanoo kuulevansa tätä nykyisin kaupungilla, yleensä positiivisena heittona, jolla annetaan räppärille rispektiä. Monikulttuuriseen tahdikkuuteen tottumattomat suomalaiset tuskin tarkoittanevat heitolla mitään kummempaa, mutta puheenparren kotikulmilla Yhdysvalloissa n-sanan käyttö on valkoisilta eli järjestelmän valtiailta poikkeuksetta kielletty.

Salil eka salil vika -biisin näennäisen uhon takana on nokkelaa yhteiskunnallista kommentointia. Riimit kuten ”mä käyn sossus enkä puurra hiessä, mul on jo vaikein duuni Suomes, mä oon musta mies” ja ”en oo rasisti, mun autokuski on whaitti” ovat munaskuille iskevää satiiria.

Viimeksi mainittua alleviivatakseen videolla pyörii mustien alfauroiden seassa kynäniskainen valkoinen jäbä, joka hokee still-alive-niggaa samalla vimmalla kuin muutkin.

Paitsi nurin niskoin käännetty vastaus klassiseen rasistin puolustukseen, vitsi on myös mainio antiteesi lukemattomien elokuvien ja sarjojen ”pakolliselle mustalla miehelle”, jolla kuitataan näennäisesti etninen monimuotoisuus, mutta samalla vahvistetaan valkoisten dominanssia ja värillisten statistin roolia.

Musta Barbaari tekee samalla parodiaa itsestään, täynnä uhoa olevasta gangsta-räppäristä. Nikander on kehittänyt sarjakuvamaisen alter egon – samoin kuin esimerkiksi räävittömyyksistä tunnettu Petri ”Nygård” Laurila.

Musta Barbaari uhoaa Bassoradion aamushow’ssa, ettei ole Kevin Tandu (kongolaistaustainen bileräppäri Helsingistä), jauhaa joka käänteessä gangsta rap -ikoni Tupacista ja päättää puheenvuoronsa tolkuttomaan terveislitaniaan parhaiden jenkkiräppärimaneerien mukaisesti.

Lehtihaastatteluissa Nikanderista kuoriutuukin asiallinen nuorimies, jota kiinnostaa lähinnä punttitreeni.

Salil eka salil vika on, kenties ensimmäisenä lajissaan, suomalaisen mustan kulttuurin manifesti.

”Liian vahva liian bläkki, sun ei tarvii mua enempää motivoida, mä oon paha musta mörkö, en oo sun kotipoika”.

Kotipoikia suomalaisessa julkisuudessa on jo nähty, joiden tummaihoisuus on ollut lähinnä pikantti väriläiskä täysin valkoisen kulttuurin syleilyssä: Bomb}funk MC’s -duon Raymond Ebanks, rokkikukko Pete Parkkonen, seksuaalivähemmistön edustajana profiloitunut entinen tv-juontaja ja kansanedustaja Jani Toivola.

Maahanmuuttajat ovat pyörineet kulttuurin laitamilla, omissa eksoottisissa työpajoissaan, entisen kotimaansa taiteita esitellen. Vasta nyt, 2010-luvulla muualta tulleiden jälkikasvu on alkanut tuottaa suomalaista etnistä vastakulttuuria.

Tai ehkä luen vain liikaa merkityksiä sinänsä viihdyttävään raudanpumppaus-räppiin. Ainakin moni YouTube-kommentoija tekee näin. Mielipiteet keulivat puolin ja toisin, moni vasta hakee suhtautumistapaa uuteen kulttuuri-ilmiöön.

Yhdestä asiasta on ainakin helppo olla Barbaarin kanssa samaa mieltä: tuloksia ei tule ilman duunia. Ei salilla eikä ennakkoluulojen hävittämisessä.