Mustasukkaisuutta ja suurta uskollisuutta

Ei tule mitään, nimittäin suomalaisesta jalkapallosta (potkupallosta). Suomen Pelle- anteeksi Palloliiton toimet ovat jo vuosia hämmäs- ja kummastuttaneet palstanpitäjää. Tällä viikolla hän joutui jälleen pyörittelemään päätään ko. organisaation toimien vuoksi.

Skottimedia tiesi kertoa, että maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter työskentelee jatkossa "Huuhkajien" luotsaamisen ohella myös Glasgow Celticin osa-aikaisena konsulttina. Siitäkös Palloliitto pimahti täysin ja lähetti heti maanantai-iltana tiedotteen, että meidän Stuart ei kyllä konsultoi ketään! Sama asia toistettiin pontevasti vielä tiistain tiedotustilaisuudessa, jonka varsinainen aihe oli ensi viikolla Belgian kohtaavan maajoukkuekokoonpanon julkistaminen.

Palstanpitäjä ei voi kuin ihmetellä liiton sairaalloista mustasukkaisuutta asiassa. Mitä väliä sillä on, vaikka Baxter vähän Celticia konsultoisikin? Jos Suomen jalkapallomaajoukkueeseen nimetään 23 pelaajaa, on potentiaalisten ehdokkaiden määrä noin 25 silloin kun on tosi kyseessä. Se nippu on aika helppo kairata kasaan.

VEIKKAUSLIIGASSAKIN kuohuu. Toimitusjohtaja Jan Walden päätti erota, työskenneltyään liigan toimistolla 12 vuotta, niistä kymmenen toimitusjohtajana. Waldenin kyvyistä Suomi-futiksen pääsarjan kehittäjänä on monta mielipidettä eikä mennä nyt niihin. Todetaan vain, että Veikkausliigan toimitusjohtajan posti ei ole se miellyttävin paikka. Vastuuta on, mutta valtaa ei. Suunnittelivatpa liiga ja sen osakkaat, eli seurat, mitä tahansa, viimeisen sanan kaikessa päätöksenteossa sanoo kuitenkin Palloliitto.

Mitä virkaa liigaorganisaatiolla ylipäätään on, kun se ei saa päättää omasta joukkuemäärästään, ei otteluohjelmasta, ei oikeastaan yhtään mistään. Äärikonservatiivinen liitto häslää ja hämmentää jokaikisessä päätöksessä mukana.

Taustalla kumajavat entisaikojen äänet. Niiden aikojen, kun paperi- tahi muu tehdas työnsi jalkapalloseuralle tukun rahaa vaatimatta mitään vastineeksi. Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. 14 liigaseuran joukkoon mahtuu organisaatioita, joille kotiottelun järjestäminen on tappiollista toimintaa. Ei herranen aika, kyllä siinä vaiheessa pitäisi jo pakata häntä koipien väliin ja haihtua maisemista.

ONNEKSI JJK:LLA menee kuitenkin lujaa. Sen kotiottelut ovat tappiollisia ainoastaan kentällä. Veikkausliigan kotiotteluita on viime kausi mukaan luettuna pelattu 20, voittoja on plakkarissa "peräti" kolme. Useimmiten on jäänyt maalikin tekemättä.

JJK:lla on kuitenkin innovatiivinen toimitusjohtaja, Joni Vesalainen. Kun Vesalainen ei juo lainkaan viinaa, riittää hänellä virtaa touhuta yhtä sun toista. Muun muassa lähetellä sähköposteja ja tekstiviestejä heti aamutuimaan. Eilisaamuisessa hehkutettiin JJK:n kotiyleisön uskollisuutta. Suora lainaus:

"Maakunnan uskollisin väki tuntuukin löytyvän JJK:n kotiotteluista, ainakin mikäli maakuntalehden yleisönosastoa on uskominen.

- Keskisuomalaisessa on koko kesä kirjoiteltu vieraissa käymisestä ja salarakkaista. Meidän otteluissa ei tarjota aikuisviihdettä, mutta sen sijaan meillä on erittäin uskolliset kannattajat. Joten jos etsii partneria, voin antaa vinkkinä että kannattaa etsiä ehdokkaan lompakosta JJK:n kausikorttia, Vesalainen veistelee."

Noin. JJK:lla on Veikkausliigan kolmanneksi paras yleisökeskiarvo. Lisäksi yleisössä on palstanpitäjän silmämääräisen havainnoinnin perusteella runsaasti kauniita nuoria naisia. Nyt vain maakunnan poikamiehet sankoin joukoin Harjulle.

- Hei beibi, mulla on JJK:n kausikortti. Onko sulla?

Todennäköisesti täysin vastustamaton iskurepliikki.

Kirjoittaja on toimittaja ja Keskisuomalaisen kolumnisti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.