Mutta ei mikään plääh-valinta

Tunnen itseni aika pieneksi ja melko huonoksi.

Niskaan suorastaan ropisee penääviä kysymyksiä, uteluja ja mielipidehohtimia. Millainen on Lauri Merikivi? Millaisen valmentajan JYP sai? Onko tässä mitään älyä? Entä, jos tässä on paljonkin älyä?

Olen pahoillani. En pysty vastaamaan kattavasti, en edes vajavaisesti. Syy on yksinkertainen. En tunne Merikiveä hyvin, en osaa sanoa, mihin merkilliseen JYP hänen johdollaan kulkee.

Voin puhua ainoastaan intuitiolla, vaiston ja impulssin varassa. Minulle tuli valinnasta miellyttävä fiilis. Ratkaisu henkii nykyaikaa, rohkeutta, raikkautta sekä ennen kaikkea positiivisuutta.

Juuri näitä asioita tämän ajan JYP on huutanut.

Olihan JYP nytkin niin hiton jyppimäinen.

Se ei raapinut koppiin Kai Suikkasta, ei Petri Matikaista, saati Kari Heikkilää, ei ehkä edes kääntynyt kokeneiden ja kalliiden karjujen puoleen. Hurrikaaniseura ei halunnut lukita itseään mihinkään vanhaan ja jo nähtyyn.

Näinhän Jyväskylässä on toimittu iät ajat. Täällä on totuttu tekemään ”aravirrat”. Hippokselle on roudattu ensi tuulahduksen kohdalla mitä eriskummallisimmilta ja mitä nimettömimmiltä tuntuvia luotseja. Sittemmin he ovat poistuneet JYPistä kovina ja tunnustettuina niminä.

Erkka Westerlund, juuri Hannu Aravirta, Risto Dufva, Jyrki Aho ja Marko Virtanen...

Jonkinlainen valmentajahautomo ja -takomo Jyväskylä on ollut.

Eikä taida muuksi muuttua.

Hurrikaaniseuran johto ilmoitti heti Virtasen erottamisen jälkeen, että JYP on nyt vaiheessa ja ison kuvan äärellä Se hakee suuntaa 2020-luvulle, niihin aikoihin, jolloin Jyväskylässä saatetaan kiekkoilla karamellimäisellä ja kaikella tavalla toiminnan tasoa haastavalla areenalla.

Jos yhteisö teki nyt linjavalinnan, mitä siitä pitää päätellä.

Millainen on 2020-luvun JYP?

Joillekin Lauri Merikivi voi olla tässä kohdassa raju pettymys. Plääh, tuo mies ei ole koskaan ollut näin kovassa paikassa. Mikä hän on? Kykeneekö hän ohjaamaan kokeneen ja uusiutuvan joukkueen siihen menestykseen, jota janoaa JYP ja janoavat JYPin fanit?

Vastaus on helppo: minä en tiedä, etkä tiedä muuten sinäkään. Voimme vain huviksemme arvuutella. Joidenkin mielestä Merikivellä ei ole mitään edellytyksiä onnistua, joidenkin mielestä on.

Itse hyppään jälkimmäiseen ryhmään. Tosin pakko sanoa, että varsinaisia oraakkelin ominaisuuksia en ole osoittanut missään kohtaa elämääni.

Oman fiilikseni lupaava kutina kumpuaa heikoista signaaleista.

Vaikka en voi sanoa Merikiveä tuntevani, minulla on kuitenkin jonkinlainen tuntuma hänestä. Kyseessä on modernin lätkän edusmies ja pehmeä jämy. Hänenlaistaan urheiluvalmentajaa tuskin enää jaksaa edes naurattaa vanhakantainen autoritäärisyys. Merikivi lähtee rakentamaan joukkuetta ihmisten kanssakäymisen eikä ihmisten välisten komentoketjujen kautta.

Kyse on enemmän auttamisesta kuin käskemisestä.

Eikä kuitenkaan niin, että kenellekään olisi epäselvää, osaako Merikivi olla hetken niin sanellessa tiukka. Kyllä osaa.

Kaikessa tässä spekuloinnissa nousee yksi asia ylitse muiden.

Ilo.

Ilman sitä urheilija ei menesty, ei myöskään urheilujoukkue. Se nyt vain menee niin, että jos menninkäinen ja päiväsäde kohtaavat kaukalossa, menninkäinen voi voittaa yhden ottelun, mutta playoff-sarjan vie päivänsäde.

Se on niin nähty.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .