Muuntuva itsenäisyys

Itsenäisyyspäivän vietossa perinteet ovat vahvasti läsnä, vaikka Tuntemattoman sotilaan esittäminen siirrettiin mediakasvatussuositusten takia iltapäivästä illansuuhun. Linnan juhlat toistavat perinteistä kaavaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Kaksi kynttilää ikkunalla ja ehkä soihtukulkueen katsominen kuuluu monen rituaaleihin.

Itsenäisyyspäivän ilmapiiri on rauhallisen harras. Siitä ei ole tullut monen muun juhla- tai ylimääräisen vapaapäivän tapaan riehakas remuhetki. Itsenäisyyspäivä on säilyttänyt kauniisti perusluonteensa.

Silti muutoksia on muhimassa. Yksi niistä on suhtautuminen yleiseen asevelvollisuuteen. Suomalaisten maanpuolustustahto on ollut 1980-luvun alusta lähtien Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimusten mukaan korkealla tasolla.

Vielä 1970-luvun alussa alle puolet suomalaista vastasi olevansa valmis puolustamaan aseellisesti maatamme, jos tänne hyökättäisiin. 1980-luvulta lähtien 70–80 prosenttia on vastannut olevansa valmis puolustamaan asein.

Tältä osin itsenäisyystahtomme on kunnossa.

Sen sijaan trendinomaista muutosta on tapahtunut 2000-luvulla suhtautumisessa yleiseen asevelvollisuuteen. Sen kannatus on laskenut vuosituhannen alun 80 prosentin tasosta viime vuoden 63 prosentin tasoon. Tänä vuonna yleisen asevelvollisuuden kannatus nousi trendin vastaisesti 72 prosenttiin, mutta silti näyttää, että kehitys ei suosi yleistä asevelvollisuutta.

Puolustusvoimat ei enää kouluta ”koko” ikäluokkaa. Armeijan reservin kokoa on pienennetty monta kertaa tällä vuosituhannella. Puolustusvoimilla onkin nykyisin itselläänkin motiivi päästää osa nuorista miehistä aika helposti varusmieskoulutuksesta vapautettujen listoille, kun ennen näitä ”luikureita” yritettiin kaikin keinoin saada harmaisiin.

Teknistyvä armeija haluaa käyttää isomman osan puolustusrahoista kalustoon.

Euroopassa yleinen virtaus on vienyt asevelvollisuudesta ammattiarmeijaan. Erityisesti vihreät ovat Suomessa puhuneet asevelvollisuudesta luopumisesta. Vihreiden kannattajakunnassa asevelvollisuuden kannatus on heikointa.

Ikäluokittain katsottuna armeijaiän juuri ohittaneet nuoret aikuiset (25–35-vuotiaat) ovat heikoiten asevelvollisuuden kannalla. He ilmeisesti peilaavat omia armeijakokemuksiaan kysymykseen.

Vaikka asevelvollisuuden kannatus on edelleen melko korkeaa Suomessa, voi silti olla, että kehityksen logiikka ajaa 10–15 vuoden päästä asevelvollisuuden ohitse.

Kun armeijan suorittaneiden määrät pienenevät, kyseenalaistus yleistyy. Miksi minun pitää maksaa tämä yhteiskunnallinen vero, jos naapurin Mattikaan ei sitä tee?

Yhteiskunnallisen tasa-arvon kannalta yleinen asevelvollisuus on ollut hyvä asia. Kun se muuttuu valikoivaksi, tilanne on toinen.

Jos yleinen asevelvollisuus kuihtuu, Suomi miettii myös sotilaallista liittoutumista eri asentein kuin tähän saakka.

Itsenäisyyspäivän perusluonne on heijastanut Suomessa sodan kokemuksia. Tämä tapakulttuuri on vahva, mutta aikojen muutos voi heijastua siihenkin.

Itsenäisyys on iloinen asia. Pidetään siitä kiinni.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.