Muusikolle maistuu aina

Jos huonosti on käynyt, on minulla tämän lehden ilmestyessä lievähkö krapula.

Syy dagen efter -tunnelmiin ei tosin ole vapussa. En ole oikein sisäistänyt tätä suomalaisten tapaa juhlia juhlapyhiä. Siis sitä, että vappuna juodaan viinaa, koska kaikki muutkin juovat silloin viinaa. Olivatpa olosuhteet mitkä tahansa.

Piknikiä pidetään kahden asteen lämpötilassa puoliksi jäätyneessä mutalammikossa, koska vappuna on tapana pitää piknikiä.

Ja onhan se nyt muutenkin jotenkin paradoksaalista, että työtä juhlistetaan pitämällä vapaapäivä.

JOS OHIMOITANI jomottaa, silmiä kirvelee ja kieli vertautuu pölyiseen ovimattoon, johtuu se vappupäivän myöhäisiltana olleesta bändini keikasta. Me kun esiinnymme sen verran harvakseltaan, että jokainen veto on yleensä ainakin pienesti juhlistamisen arvoinen.

Muusikoilla (ei sillä, että itseäni ammattimaiseksi sellaiseksi haluaisin kutsua) on kautta historian ollut kummallinen mieltymys päihteisiin.

Populaarikulttuurin alkuhämärän työn sankareina hääränneet blues- ja jazz-hemmot vetivät viinaa huumeita ja viinaa kaksin käsin, kuten tekivät jälkeensä tulleet valkoisen rock'n'rollin sanansaattajat Elviksestä Jerry Lee Lewisiin.

Ja 1960-luvun hippi -ja rock-liikkeen edustajille mömmöt vasta maistuivatkin. The Doors, Rolling Stones, The Beatles, Jimi Hendrix, Janis Joplin, nistejä ja juoppoja kaikki tyyni.

Puhumattakaan 1970- ja 1980-lukujen artisteista. Kasaripörröhörhölauma Mötley Crüen The Dirt -teos kuuluu jokaisen rockin dekadenssista puolesta kiinnostuneiden kirjahyllyyn.

Kotoinen Hanoi Rocksimmekin kävi hetken nauttimassa Los Angelesin anything goes -tunnelmasta, kalmaavin tuloksin.

GRUNGE-BUUMI tappoi 1990-luvulla musiikista hetkeksi "mä haluun vaan bailata" -asenteen, mutta elämäntavoiltaan flanellipaitaiset mököttäjät eivät juuri jääneet halveksimilleen kajalirokkareille. Kuuluisimpina esimerkkeinä partansa haulikolla huhtikuussa 1994 ajanut Nirvanan Kurt Cobain ja vuonna 2002 yliannostukseen kuollut Alice In Chains -vokalisti Layne Staley.

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Juuri tälläkin hetkellä myyntilistoilla, radiossa ja televisiossa patsastelevien maailmantähtien luovuuden polttoaineena on käytetty ja käytetään rajusti päihdyttäviä aineita.

Hitto vie, pitäisiköhän jättää keikanjälkeisoluet tällä kertaa väliin?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen verkkotuottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.