Muutama huomiota ja tuomio

Katselin tuossa taannoin Music Tv:n non stop -musavideomaratonia. Tai oikeammin kanava oli auki hotellihuoneessa istuessani siellä koneen ääressä rustaamassa juttua.

Aika lyhyen ajan päästä huomasin luupissa kiertävän samat biisit. Katsomisen sijaan silmäilin videoita ohimennen. Usein käy kuitenkin niin, että jos ei oikeastaan katso, osuu silmiin yleispäteviä totuuksia. Näin ollen huomioni tai pikemminkin tuomioni oli, että nykypäivän musiikkivideot ovat usein paljon rohkeampia kuin vaikka 1970-luvun pehmoporno.

Esimerkiksi aikoinaan kohutut Emmanuelle-klassikot ovat hillittyä ja sievistelevää kamaa itseään musiikin tahtiin hinkkaaviin ja kiemurteleviin tähtösiin verrattaessa.

Sitäkin mietin, että kuinka kovia laulajattaria sitä mahtaa maailmalla jäädä jatkuvasti vailla levytyssopimusta, kun ulkonäkö ei ole ihan mallitasoa. Koska kilpailu on ulkonäkökeskeisyyden takia vääristynyt, me kuulemme ehkä huonompaa musiikkia, mitä tarjolla olisi.

Vaikka puhun tässä naisista, niin päteehän tämä toki miehiinkin. Karismaattinen ja komea saa varmasti helpommin levytyssopimuksen kuin ihan tavallisen näköinen laulaja. Heidän ei sentään tarvitse kiemurrella videolla kuin kiimaiset kissat.

Ja kyllä. Myönnän tämän nyt taas kuulostaneen aika tätimäiseltä vuodatukselta, mutta oli miten oli, olen oikeassa. Musiikissa tärkeintä kuuluisi olla musiikki – ei ulkomusiikilliset seikat kuten kuppikoko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.