Muutosväsymyksen turruttamat

Jos satunnaiselta vastaantulevalta keskisuomalaiselta äkkisistään kysyisi, pitäisikö Keski-Suomen vaalipiiri säilyttää ennallaan, voisi vastauksena hyvinkin olla, että enpä tiedä tai ihan sama.

Vastauksen väsähtäneessä sävyssä todennäköisesti kaikuisivat muistissa olevat lukuisat viime aikaiset uudistukset. Uudistuksia tulee nyt sitä tahtia, että niiden perässä ei tahdo millään pysyä. Siksi osa saattaa nostaa kädet pystyyn ja todeta, että asia on hänelle yksi lysti tässä konkurssissa.

Esimerkiksi läänejä uudisteltiin aikanaan niin, että lopulta ne katosivat kokonaan, hätäkeskuksia siirreltiin keskeisimmiltä paikoilta Suomen reunoille, sairaanhoitopiirien välille vedellään uusia rajoja, kuntia uudistetaan oikein urakalla, suurlukioita perustetaan, poliisipiireistä tehtiin uusjako ja siinä sivussa Liikkuva Poliisi lakkautettiin, vanhat maanpuolustusalueet ja sotilaspiirit lopetettiin ja tilalle perustettiin jotain muuta, jota nyt kai ollaan lakkauttamassa. Ja niin edelleen.

Joidenkin uudistusten vaikutus tavallisten ihmisten elämään on jäänyt pieneksi. Esimerkiksi elyt ja avit ovat monelle vain mutkikkaita virastolyhennelmiä.

Osalla uudistuksista on toki vaikutusta ihmisten elämään. Esimerkiksi hätäkeskukset, suurlukiot, sairaanhoitopiirien vaihdot ja poliisiasiat tuntuvat tavallisten ihmisen arjessa.

Myös vaalipiirin uudistus olisi juuri tällainen. Keski-Suomen piirin sulauttaminen joko yksinään Pirkanmaahan tai puoliksi Vaasan ja Pirkanmaan vaalipiireihin aiheuttaisi sen, että keskisuomalaiset voisivat vain unelmoida oman alueensa ehdokkaan läpimenosta. Omien kansanedustajien puuttuminen hankaloittaisi suuresti Keski-Suomen asioiden esilläpitoa valtakunnan politiikassa.

Onkin harmi, että ihmiset on väsytetty jatkuvilla uudistuksilla. Tällöin on hämärtynyt käsitys siitä, mikä muutos on oikeasti merkityksellinen ihmisten arjessa ja mikä uudistus jää vain pelkäksi ylätason puuhasteluksi.

Tämän vuoksi ihmiset eivät välttämättä aina edes jaksa ryhtyä epäilemään uudistuksen tarpeellisuutta.

Arvostelun intoa voi laimentaa myös se, että poikkipuolinen tai edes epäilevä sana uudistuksiin koetaan usein jarruttavaksi muutosvastarinnaksi ja kehittämisen esteeksi.

Vaikka muutos olisikin nyt päivän sana, muutosten kyseenalaistamiselle pitää silti jäädä mahdollisuus. Joskus on tarpeen sanoa ääneen, että kaikki uudistukset eivät aina ole parannuksia eikä keskittäminen ole aina tehokkain tapa toimia.

Uudistuksissa toiminnan logiikkana on nyt suuruus. Silti laskelmat suurien yksiköiden tuottamista säästöistä jäävät ihmisille epäselviksi.

Epäselvyys hälvenisi, jos eteen tuotaisiin tarkat luvut uudistuksen säästöistä. Näin harvoin käy.

Muutosten kyseenalaistamisesta ja epäilystä ei pidä luopua, vaikka uudistuksia tuntuisi tulevan kuin liukuhihnalta.

Sitä paitsi kyseenalaistamisesta hyötyvät paradoksaalisesti myös uudistusten kannattajat, sillä epäilyissä usein itää sellaista tarpeellista tietoa, jota uudistus edellyttää toimiakseen hyvin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.