Myanmarissa mennään pikakelauksella tulevaisuuteen

Mitä jos Suomi olisi 1980-luvun lopulla hypännyt parikymmentä vuotta ajassa eteenpäin?

Ei olisi tarvinnut odotella vuosikausia internetin leviämistä yliopistoilta 90 prosentille väestöstä. Kännyköiden omituinen evoluutio tiiliskivistä simpukoiksi ja taskuun mahtuviksi supertietokoneiksi olisi typistynyt uusimpien älypuhelinmallien ilmestymiseen. Olemattomat verkkoyhteydet pamahtaisivat yhtäkkiä huippunopeiksi 3 ja 4G:ksi.

Sosiaalisen median ensivillitysten synnyn ja kuihtumisen tilalla olisi äkillinen kansainrynnistys Facebookiin.

Tämän kaltainen aikahyppy on tapahtunut Kaakkois-Aasian Myanmarissa, jossa 50 vuotta suljettua maata hallinnut sotilasjuntta on vihdoin kuopattu.

Puolitoista vuotta sitten pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit 25 vuoteen. Äänivyöryn sai entisen poliittisen vangin ja Nobel-palkitun Aung San Suu Kyin NLD-puolue. Tulosta juhlittiin uuden ajan alkuna, vaikka armeijalla on edelleen puoli kouraa vallan kahvassa.

Myanmarin varovainen demokratisoituminen miellyttää kansainvälistä yhteisöä, ja entistä sortohallintoa vastaan asetettuja pakotteita onkin lanattu kuin purkutyömaata. Kauppa on avautunut kukoistamaan.

Neljä vuotta sitten juuri kellään Myanmarissa ei ollut matkapuhelinta, koska sim-kortin hinta oli 300 euroa. Nyt älypuhelimen tuijottelu vaikuttaa Yangonin kaduilla yhtä tavalliselta rituaalilta kuin missä tahansa suurkaupungissa. Sim-kortin saa noin eurolla.

Sosiaalinen media oli myanmarilaisille muutama vuosi sitten tuntematon käsite. Ani harvalla oli pääsy verkkoon, ja armeija sensuroi sitä yhtä tehokkaasti kuin juntan äänitorvena toiminutta mediaa.

Nykyään joka viides, eli 10 miljoonaa kansalaisista, kommunikoi somen välityksellä. Aikaisemmin ei lähetelty vapaasti edes ystävänpäiväkirjeitä.

Myanmarin nykyaikaistuminen, jossa teknologia on vain sivujuonne, näyttää kuin reaaliaikaiselta SimCity -simulaatiolta. Klassikkotietokonepelissä pelaaja kehittää yhteiskuntaa alkeellisesta kohti yhä edistyksellisempää.

Meneillään on valtavia rakennushankkeita rautateistä lentokenttiin, satamiin ja valtateihin (hyvä niin, koska nykyisillä monttupoluilla bussimatkustaja on tärisevä nyrkkeilysäkki).

Kaupungeissa sikiää uusia yrityksiä, ja palkkakehitys mahdollistaa monelle entistä monipuolisemman vapaa-ajan. Globaalit kulutusbrändit tekevät tuloaan, matkailu yleistyy.

Kun koulutustakin laitetaan uuteen uskoon ja englanti taipuu yhä useamman suussa, Myanmar alkaa näyttää modernilta menestystarinalta.

Mutta onko se vain tarina, jota Myanmar haluaa itsestään kerrottavan?

Samalla kun sijoitukset ja turistit virtaavat maahan, armeija käy rajaseuduilla useita pitkittyneitä konflikteja vähemmistöjä vastaan.

Alkuvuodesta länsiosan muslimiväestöön kohdistuva apartheid-henkinen sorto kiihtyi verilöylyksi. Vähemmistöä puolustanut lakimiesaktivisti salamurhattiin lentokentälle.

Myös syrjäseutujen enemmistö jää paitsi maan avautumisen hedelmistä. Neljäsosa kansasta elää köyhyydessä, ja valtaosa ilman sähköä.

Useimmille myanmarilaisille tulevaisuus on vasta matkalla.

Kirjoittaja on toimittaja, joka matkustaa ympäri Aasiaa tehden havaintoja kehittyvästä maanosasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.