Mykistävä tyylitaituri

Se oli jollain tavalla satumaisen kaunista. Klassinen hiihtokilpailu. Väliaikalähtö perinteisellä hiihtotavalla. Ja erityisesti häkellyttävän tyylikkäästi sivakoiva nuori suomalainen taistelemassa yllättäen kärkisijoista.

Mykistynyt. Hämmentävän mykistynyt. Sellainen olin Iivo Niskasen perjantaisen käsittelyn jäljiltä.

Olin myös onnellinen. Esityksellään Niskanen pelasti minun mielessäni nämä olympialaiset. Hän herätti tunteeni. Niskanen tarjosi yhtä aikaa ilon kyyneleitä ja pettymyksen huokauksia.

Vasta 22-vuotiaan lupauksen potentiaali oli toki kaikkien tiedossa. Tuoreelta alle 23-vuotiaiden maailmanmestarilta oli lupa odottaa kelvollista sijoitusta. Mitalitaisteluun Niskasta ei tainnut kuitenkaan oikeasti odottaa kuin yksi mies: Iivo Niskanen.

Ja tähän kannattaa tarttua. Niskanen, joka tv-haastattelussa totesi, että hänen vuorohiihtonsa on maailman parasta, on oikeanlaisella itseluottamuksella varustettu nuori mies. Hän tietää, mitä on vuosien varrella tullut tehtyä ja hän tietää, mitä kilpailussa pitää tehdä. Moni olympiakisojen ensikertalainen olisi lähtenyt perjantainakin raskaissa olosuhteissa varovaisen tunnustellen matkaan ja saanut käsiinsä hyvän kokemuksen. Niskanen lähti rohkeasti hakemaan jackpotia. Ja miltei sai sen.

Niskasen läpimurto hiihtoeliittiin oli tällä kaudella jollain tasolla odotettavissa. Miehen luonteesta ja henkisestä vahvuudesta kertoo se, että lopullinen nousu hiihtomaailman tietoisuuteen tapahtui olympialadulla, kaikkein kovimmassa mahdollisessa paikassa.

Tällaisilla sälleillä on edessään hyvin todennäköisesti loistava tulevaisuus.

Toivottavasti myös kansa ymmärtää, kuinka sensaatiomaisen hyvä Niskanen perjantaina oli. On suuri vaara, että Suomessa tuijotetaan liikaa mitalitilastoa, jossa nuorukaisen uskomaton hiihto ei millään tavalla näy mokoman 0,2 sekunnin tähden.

Aina ei pitäisi ajatella liikaa mitaleita. Suomalaisten maastohiihdon neljännet sijat ovat yksiselitteisesti loistavia suorituksia. Aino-Kaisa Saarisen paluu erittäin vaikeiden vuosien jälkeen mitalien tuntumaan oli tyylikäs osoitus sisukkuudesta. Niskasen hyppy liki tuntemattomuudesta olympialaisten neljännelle sijalle taas oli käsittämättömän kova temppu, jota ei edes voi liikaa hehkuttaa.

Harmissaan toki penkkiurheilijat voivat mitalittomuudesta olla. Mutta lähinnä siksi, että Niskanen olisi ansainnut urotyöstään, joka toi kaiken lisäksi valtavasti uskoa suomalaiseen hiihtoon, konkreettisen palkinnon.

Olettaa voi, että sellainen tulee tulevina vuosina.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.