Myymälävarkaana kiinniotettuna

Elämä on talvisin niin tasapaksua taaplaamista, että pienetkin jännittävät poikkeamat on otettava vastaan iloiten. Kuten se, että joutuu myymälävartijan kiinniottamaksi myymälävarkaudesta epäiltynä.

Portti hälytti jo sisälle astuessa, mutta en kiinnittänyt ulinaan huomiota. Oli Runebergin tortun päivä ja työpäivä juuri päättynyt, oli pidettävä kiirettä, jos aikoi vielä saada leivonnaisia. Vaan ei auttanut hoppu, torttulaarit ammottivat jo tyhjyyttään.

Pettynein mielin haalin kärryyn jotain perustarviketta. Jäätelöaltailla haaveilin pitkään, mutta ei ollut Jäätelön päivä. Onneksi en mitään sulavaa ostanut, sillä pian oli tapahtuva, ettei kotiin heti päässytkään.

Kassalla portti hälytti uudestaan, eikä siinä tilanteessa tietenkään auta muu kuin kassin syväluotaus. Vartijan kanssa lähdettiin kellariin tutkintatiloihin. Entisenä rikostoimittajana tilanne ei hätkäyttänyt yhtään, oli vain kiinnostavaa nähdä mitä tapahtuu, kun on itsekin aihepiiristä monen monta juttua kirjoittanut. Tiesin kyllä, etten mitään ole varastanut.

Se tosin hieman huolestutti, onko muisti jo niin huono, että onkin epähuomiossa jossain kaupassa jotain laittanut laukkuun, eikä ostoskoriin. Kunhan ei hakata jalkapohjiin, sinne ei tule mustelmia todisteeksi. Vartija onneksi sanoi nähneensä, että portti hälytti jo mennessäni kauppaan.

Kellarissa säikähdin. Huoneessa oli valtava, kattoon asti yltävä kenguru – onko se varsinainen kuulustelija? Puinen otus oli vain joku maskotti. Sitten seurasi episodin noloin osuus: käsilaukun tyhjentäminen. Kaikenlaista tavaraa nousi pöydälle röykkiöksi asti, ja suureksi ilokseni esiin pulpahti myös pitkään kateissa ollut rannekello!

Kolme cd-levyä sai vartijan epäluuloiseksi. Ne olivat kuitenkin suomalaista urkumusiikkia, jota harva ostaa ja vielä harvempi varastaa. Eivät kuulu normaalikaupan valikoimaan.

Kellarissa tavaroista ei löytynyt mitään piippaavaa, joten tapaus jäi mysteeriksi. Kohtelias vartijanuorukainen olisi mielellään kuuluttanut hälytyksen olleen aiheettoman, mutta en halunnut. Tuskinpa paikalla oli enää ketään, joka lähtötilannetta oli todistamassa.

Keljonlahden voimalaitokselta kuului viikko sitten kummia. Mustaa kivihiilipölyä oli levinnyt Päijänteen jäälle isolle alueelle. Uralin hiililastia purettaessa oli vähän pöllähtänyt, hii-o-hoi, mikä pyritään jatkossa estämään.

Miksei pölyn anneta pölistä rauhassa ja myöhemmin polteta runsaasti kivihiiltä sisältävää jäätä voimalan ihmekattilassa? Silloin piipusta tulisi vielä puhtaampaa vesihöyryä kuin normaalisti. On kuin jäitä polttaisi, sanoisi kaukolämpöinsinööri.

Voimalaitokselle ajaa jatkuvasti isoja rekkoja, joiden mainokset ärsyttävät ristiriitaisuudellaan. Toisessa vaunussa lukee ”lämpöä läheltä” ja toisessa ”kaukolämpö”. Jossain vaunussa on valtava liito-oravan kuva. Sekin on outoa, kun muistaa, että rakennusaikaan voimalan tieltä hävitettiin vahingossa puolisen hehtaaria liito-oravan suojelualuetta.

Lopuksi arvoituksia. Mikä on musta ja lentää puusta puuhun? Keljonlahdella asuva liito-orava. Mikä on musta ja sillä on reppu selässä? Keljonkankaan kouluun matkalla oleva lapsi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.