Myytit Afrikasta purkautuvat

Afrikka on maailman toiseksi suurin maanosa, joka peittää viidenneksen maapallon maapinta-alasta ja jonka sisään oma Eurooppamme Uralilta länteen mahtuisi kolme kertaa.

Silti, kun matkustan Afrikkaan, kysyjälle on päivän selvää, minne menen. Harvemmin tulee tarkentava kysymys, mihin Afrikan 54 valtiosta aion.

Mielikuvissamme Afrikka on yksi yhtenäinen kokonaisuus.

Moni on matkustellut Saharan pohjoispuolella maissa, jotka ennen arabikevättä olivat suosittuja turistialueita. Harvempi on matkustanut Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jonne on pitkä ja kallis matka ja jonka terveysriskejä pelätään.

Matka Helsingistä Tansaniaan Dar es Salaamiin kesti yhden koneen vaihdon ja yhden välilaskun myötä 15 tuntia. Edullisimmillaan edestakaisen lentolipun voi saada alle tuhannen euron.

Kun rokotukset ovat kunnossa, malariakuuri päällä ja käsihygieniasta huolehtiminen rutiinia, matkasta voi selvitä täysin terveenä.

Silti yleisin kysymys kotiin tultua on ollut, sairastuitko.

Media luo mielikuvamme tuntemattomasta Afrikasta. Omat mielikuvani syntyivät 80-luvulla. Etiopian nälänhätä tuli silmille television välityksellä, ja 13.7.1985 eri puolilla maailmaa järjestettiin massiiviset Live Aid -konsertit nälänhädästä kärsivien auttamiseksi.

Sitten tulivat uutiset kuolettavan aidsin leviämisestä. Afrikka oli menetetty manner.

Enää se ei sitä ole. On olemassa köyhän ja kurjan Afrikan ohella myös moderni Afrikka.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa useissa maissa vuosittainen talouskasvu on lähemmäs 10 prosenttia.

Suurkaupunkien silhuettia leimaavat uutuuttaan kiiltävät pilvenpiirtäjät ja asvaltoituja katuja kuluttavat isot katumaasturit. Kaupungeissa asuu keskiluokkaisia, shoppailevia ihmisiä.

Toki kaupunkien reunamilla ja teiden varsilla on hökkelikyliä. Kaikkein köyhimmät asuvat maaseudulla savimajoissaan.

Afrikkaa eivät myöskään leimaa konfliktit, vaikka juuri ne ovat ulkomaan sivujen pikku-uutisia. Esimerkiksi Itä-Afrikassa sijaitseva Tansania on viimeksi sotinut lähes 40 vuotta sitten, vuosina 1978–79 Ugandaa vastaan.

Väestönkasvu on Afrikan suurin ongelma. Vaikka talous kasvaa, köyhyys ei vähene suuren syntyvyyden takia. Avainkysymys on, miten tytöt voivat suorittaa koulun loppuun tulematta raskaaksi.

Kysymykseen etsitään kuumeisesti vastauksia muun muassa kehitysyhteistyössä, ja hyvä niin, sillä väenpaljous ei vielä iske silmille toisin kuin esimerkiksi Intiassa. Intiassa on vajaat 1,3 miljardia ihmistä ja Afrikassa lähes kymmenen kertaa suuremmalla alalla arviolta saman verran.

Nuorekkaalla ikärakenteella on myös etunsa. Seurasin Dar es Salaamissa start up -tapahtumaa, jossa nuoret kilvan esittelivät mobiiliteknologiaan perustuvia kestävän kehityksen mukaisia yritysideoitaan. Esimerkiksi Christian Mwisagella on yritys, joka maksaa ihmisille jätemuovin keräämisestä ja jalostaa jätteestä muovipuuta esimerkiksi sisustusmateriaaliksi (www.ecoact.co.tz).

Start upissa tuli mieleen, että vapise, vanheneva Eurooppa.

Kirjoittaja on Väli-Suomen maakuntalehtien yhteistoimituksen tuottaja, joka osallistui ulkoministeriön kehitysakatemian kenttämatkalle Tansaniaan.