Myytti kasvuyrityksistä

Pienet, ketterät ja modernit teknologia-alan kasvuyritykset on 2010-luvun talouskeskustelun pyhä lehmä, joita kaikki ihastelevat. Rovion vihaiset linnut valtaavat maailman ja tahkovat firmalle miljoonatuotot. USA:n Piilaakson start-upeista ponnistivat muun muassa maksupalvelu PayPal ja sähköautoyritys Tesla Motors.

Suomessakin on Nokian vaikeuksien jälkeen käännetty katseet pieniin kasvuyrityksiin – hyvä niin. Ei kuitenkaan kannata odottaa, että pienyritykset olisivat kansantaloudelle jollain tavalla parempia kuin suuretkaan.

Taloustieteen professorin ja Iso-Britannian hallituksen talouspoliittisen neuvonantaja Mariana Mazzucaton mukaan pk-yritysten työpaikkojen luonti on hyvin pientä, kun otetaan huomioon ne työpaikat, jotka eivät pysy pystyssä yli kolmea vuotta.

Kirjassa The Entrepreneurial State: Debunking Public vs. Private Sector Myths (suom. Yritteliäs valtio: yksityisen vs. julkisen sektorin myyttien romuttaminen) Mazzucato tarkastalee yritysten panostuksia tutkimukseen ja innovointiin. Hänen huomionsa on, että innovointia tapahtuukin eniten suurissa yrityksessä sekä pienemmissä julkisen sektorin tukemana. Yksityiset bisnesenkelit astuvat kuvioihin vasta, kun siemenet menestykselle on saatu synnytettyä.

Suurin osa menestyneistä it-alan pienyrityksistä on hyötynyt merkittävästi muiden luomasta teknologiasta, johon he ovat keksineet uusia sovelluksia. Jonkun pitää kuitenkin ensin luoda se teknologia. Mazzucaton mukaan valtion rooli on tässä hyvin keskeinen. Iso osa menestyneiden it-yritysten teknologiasta onkin alun perin ainakin osittain julkisesti rahoitettua.

Start-up-yritysten määrällä ei myöskään ole tilastollista yhteyttä niiden luomien työpaikkojen määrän välillä.

Jotkin pienyrityksistä menestyvät, ja niistä tulee alansa jättejä. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi Microsoft ja Google. Yrityksen koko ei kuitenkaan kerro, onko se tehokas vai ei.

Mazzucato korostaa pienyritysten ja start-upien tukemisen sijaan ”innovatiivista ekosysteemiä”. Yrityksen koko on tässä epäolennainen. Kasvuyrityksen sen sijaan ovat riippuvaisia uudesta teknologiasta, jonka soveltamiseen he voivat löytää markkinarakoja.

The Economist -lehden 3.7. julkaisemassa vertailussa Kalifornian osavaltio (jossa Piilaakso sijaitsee) on Yhdysvaltain vähiten pienyrittäjämyönteinen osavaltio.

Monet nopeasti kasvavat korkean teknologian pienyritykset ovat syntyneet suuryritysten tai yliopistojen helmassa. Suomessa hyvä esimerkki tästä on Nokiasta irrottautunut matkapuhelinyhtiö Jolla.

Mazzucaton mukaan suurin tarve julkisen sektorin väliintulolle on pitkäaikaisen tuotekehityksen ja riski-innovaatioiden rahoittamisessa. Riskipitoiset teknologiainvestoinnit eivät houkuttele riittävästi yksityisiä rahoittajia, sillä niiden aikajänne on liian pitkä: usein 15–20 vuotta. Riskit keskittyvät sijoittajalle, mutta hyödyt leviävät laajemmin yhteiskuntaan.

Mazzucato näpäyttää myös kriittisessä tuotekehitysvaiheessa merkittäviä valtion tukia saaneita kasvuyrittäjiä, jotka ovat ensimmäisen lakkauttamassa valtiovaltaa. PayPalin – joka toimii julkisin varoin kehitetyssä internetissä – perustaja Peter Thiel ehdotti yrittäjien siirtymistä Tyynenmeren saarelle, jossa ei tarvitsisi maksaa veroja.

Suomessa panostetaan muuten Euroopan komission laskelmien mukaan tutkimukseen ja tuotekehittelyyn eniten EU:ssa.

Näyttääkin siltä, että valtion yritystuet olisi parempi suunnata pienyrityksien sijaan teknologian ja osaamisen kehittämiseen, sekä suuruudenhullujen innovaatioiden tukemiseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.