Näihin kuviin, näihin...

Kahdeksan vuotta. Se on pitkä aika mitä tahansa, mutta pitkä se on varsinkin, kun miettii, mitä siinä ajassa on ehtinyt tapahtua tv-ohjelmien, formaattien, palveluntarjoajien, tv-kasvojen, tekniikan ja katselutottumusten saralla.

Samalla kuitenkin tuntuu, että mikään ei ole muuttunut.

Kun kirjoitin ensimmäisen tv-sivun kolumnin tammikuun alussa vuonna 2010, pätkän aihe oli Viivi Pumpanen.

Pumpanen kisasi juuri silloin Miss Suomi -tittelistä, mutta ei ollut vielä sitä voittanut. Missikiertue oli käväissyt myös omassa kotikaupungissani, ja siellä kävi samantien selväksi, että Pumpanen oli täysin eri levelillä muihin kisaajiin verrattuna. Hän ei lässyttänyt mitään sisäisestä kauneudesta ja yhteishengestä, vaan mainosti vain omaa ulkonäköön liittyvää menestystään.

Kun muut tytöt unohtivat kameroiden läsnäolon, touhuilivat niitä näitä eivätkä koko ajan hymyilleet missihymyään, Pumpanen pyöräytti rintamasuuntansa aina sinne missä oli kamera, otti missiasennon ja veti kunnon smailin.

Pumpanen oli täydellisen fiksusti tyrkky näihin geimeihin ja ansaitsi voittonsa.

Kahdeksan vuotta myöhemmin sama nainen on yhä telkkarissa. Ei ole sattumaa.

Samalla tavalla kuin Viivi Pumpanen kiitti raatia menestyksestä, kiitän lämmöllä lukijoita, toivotan parasta uutta vuotta ja kipitän auringonlaskuun tämän palstan osalta. Aika aikaansa antoisaa kutakin. Manttelinperijänä jatkaa työkamuni, mestarinero Paula Pohjamo. Voin luvata Jörkan äänellä, että PP:n juttujen lukeminen kannattaa aina!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.