Näkökulma: Onnettomuus, joka tapahtui uudelleen – eikä jarruista vieläkään löydetty vikaa

Kuopion viimeviikkoisessa ja vuonna 1999 tapahtuneessa Heinolan bussiturmassa on paljon yhtäläisyyksiä.

Bussi syöksyi alas rampilta Kuopiossa perjantaina. Se mikä oli juuri tapahtunut, tuntui hätkähdyttävän samanlaiselta kuin Heinolan bussiturma vuonna 1999.

Sillä kertaa tapahtumat tulivat lähelle.

Lahden jälkeen matkanjohtaja sijoittui auton etuosassa olevalle oppaan istuimelle. Matkalla kohti Heinolaa kuljettaja ja matkanjohtaja keskustelivat lyhyesti yksityisistä asioista. Kun (..) lähestyttiin Heinolan eteläistä liittymää, kuljettaja kysyi matkanjohtajalta: ”Tästä liittymästäkö me menemme?”. Matkanjohtaja vastasi myöntävästi ja nousi seisomaan pystypilarista kiinni pitäen näyttääkseen kädellään suuntaa.

Sitten rysähti. Bussi putosi Heinolassa noin kymmenen metriä korkealta rampilta ja iskeytyi maahan. Onnettomuus tapahtui huhtikuisena lauantaiaamuna kello 9.28.

Kello 11 avasin tekstitelevision lukeakseni uutisia: ortodoksiseurakunnan tilausmatka oli katkennut kolariin. Viime perjantaina uutinen pomppasi kännykän näytölle: bussi oli pudonnut rampilta Kuopiossa.

Osasin aavistaa piinan, jonka omaiset kävivät uutista seuranneiden tuntien aikana läpi.

Tällä kertaa minä katsoin tilannetta toisin silmin. Sivullisena, mutta myös Heinolan onnettomuuden tutkintapöytäkirjat lukeneena.

Molemmissa tapauksissa liikkeellä oli tilausajoseurue ja ratissa kuljettaja, joka ei enää ajanut kokopäiväisesti. Kummassakin kuljettajat kertoivat auton jarrujen kadonneen.

Heinolan aikaan toivoin – monen muun lailla – että onnettomuuden syyksi olisi paljastunut jarruvika. Kuopion tapauksessa osasin jo uumoilla, että kyse on nimenomaan toiveesta.

Heti onnettomuuden jälkeen kerrottiin tiedotusvälineissä, että linja-auton kuljettaja oli yrittänyt jarruttaa autoa ennen onnettomuutta, mutta jarrut olivat kadonneet. Kun lisäksi kerrottiin, että autossa oli jarrujen lukkiutumisen estävä ABS-järjestelmä, useat kansalaiset soittivat tutkijoille erilaisista jarrujen katoamisilmiöistä. Samoin tuli vihjeitä matkapuhelimien, radioasemien ja voimajohtojen mahdollisesta vaikutuksesta ABS-järjestelmään. Tutkintalautakunta päätti toimittaa tästä kysymyksestä erityistutkinnan.

Heinolassa jarruista ei löydetty vikaa. Vaikutti, ettei kuljettaja ollut jarruttanut. Toisaalta kertomusta jarrujen pettämisestä ei voitu erityisesti osoittaa virheelliseksi. Kuopiossa tilanne vaikuttaa tässä vaiheessa samankaltaiselta.

Tekniikan syyttäminen olisi helpointa: silloin onnettomuudessa olisi vain uhreja. Inhimillisen tekijän mukanaolo tekee onnettomuuksista entistäkin vaikeampia.

Kun onnettomuuspäivän hiljaisuus oli syvintä, oli jokaisella tiedonmurusella merkitystä.

Kolaripaikalla on aina kiire auttaa niitä, joilla on vielä mahdollisuus elämään. Tiesimme tiedon viipymisen ennakoivan surua, mutta mielessä lepatti yhä toivo.

Teksti-tv:n sivulle päivittyi aikoinaan ensin kuolonuhrien määrä, sitten uhrien sukupuolet.

Autossa oli kuljettaja ja 39 matkustajaa. Kolme matkustajaa sai heti surmansa.

Yksi matkustaja kuoli myöhemmin sairaalassa. Lähes kaikki autossa olleet saivat eri asteisia vammoja.

Viestin tulo kesti pitkälle iltapäivään. Pian sen jälkeen seurasin televisiossa uutislähetystä, jossa lakanalla peitettyä kuolonuhria kannettiin pois onnettomuuspaikalta. Hän oli matkanjohtaja ja ortodoksiseurakunnan pappi, joka viimeisillä sanoillaan neuvoi oikeaa tietä. Minulle hän oli kummisetä ja eno.

Tekstin lainaukset ovat otteita Heinolan bussiturman tutkintaselostuksesta. Sen mukaan Heinolan bussiturma oli monen tekijän summa: liian kovan tilannenopeuden ja rampin rakenteen lisäksi tapahtumiin vaikutti kuljettajan ajorutiinin puute.

Onnettomuustutkintakeskus suositteli tuolloin, ettei busseja enää vuokrattaisi ilman kuljettajia tai että vuokraavan yrityksen tulisi varmistaa kuljettajan ammattitaito.

Kuopion tapauksessa tullaan todennäköisesti puntaroimaan, liittyykö myös keikkakuljettajien käyttöön todellisia ammattitaitoriskejä.

Virheettömiä kuljettajia ei ole löydettävissä: ihminen auton ratissa on aina riski. Virhearvioiden todennäköisyyttä voidaan kuitenkin pienentää kokemuksella ja ajantasaisella ammattitaidolla.

Siihen pitäisi pyrkiä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .