Näkemättä vuoden parasta

Vuoden lopussa on perinteisesti valittu vuoden parhaat asiat milloin milläkin saralla. Minäkin teen nyt niin, mutta hieman epäperinteiseen tapaan. Tämän listan ”vuoden parhaaksi” pääsee vain, mikäli en ole itse kyseistä asiaa nähnyt ja kokenut. Haluan kuitenkin tilanteen olevan toisenlainen ja uskon sen vielä muuttuvan.

Vuoden elokuva: Paul Verhoevenin ohjaama ja Isabelle Huppertin tähdittämä draamajännäri Elle on kerännyt niin kehuja kuin kohujakin. Nainen raiskataan, eikä hän sitten käyttäydykään kuten katsoja odottaisi.

Vuoden tv-tapaus: Mr. Robotin 2. kausi. Amazon Video tuli tilattua pitkälti juuri tämän vuoksi, mutta jatkuvasti yllättävän draamajännärisarjan toinen kausi ei näykään Suomessa.

Vuoden peli: Dark Souls 3. Toimintaseikkailu kyllä kiinnostaisi tyylilajina, mutta isojen poikien jutuista päätellen peli on aivan liian vaikea nakkisormilleni. Ensimmäistä osaa tuli pelattuakin, vaan en siinä koskaan kovin pitkälle päässyt.

Paras some-palvelu: Facebook. Tämä on kuulemma suosittu muuallakin kuin nuorison keskuudessa, ja PC:llä olen tuolla kolmisen kertaa pikaisesti vieraillutkin. En ole palvelulle mitään käyttöä elämässäni keksinyt, ja moisen jatkuva päivittäminen tuntuu jo ajatuksena rasittavalta. Mutta kiva, kun muita Facebook tuntuu ilahduttavan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.