Näkymätön hoivatyö

Jo viidennes suomalaisista huolehtii säännöllisesti hoivaa tarvitsevasta läheisestään. Jatkossa hoivaajia on yhä enemmän – määrä kasvaa samaa tahtia ikääntyneiden määrän kasvaessa. Vuonna 2030 vanhuksia on suomalaisista jo yli neljännes.

Vanhusten läheiset tekevät valtavan määrän näkymätöntä hoivatyötä. Näkymättömiin jää erityisesti työssäkäyvien hoivatyö. Se sovitetaan yhteen miten kuten työn, oman perheen ja muun arjen pyörityksen kanssa. Usein käy niin, että työssäkäyvä hoivaaja itse joutuu pyörityksessä liian tiukille.

Ongelmaan on vasta – tai viimein – nyt havahduttu monissa länsimaissa. Ongelman ratkaisussa ainakaan Suomi ei valitettavasti voi röyhistellä rintaansa.

Silti varsinkin Suomella olisi jo ollut syytä herätä asiassa, sillä väestömme ikääntyy nopeimmin Euroopan Unionin maista. On arvioitu, että vuoteen 2030 mennessä vanhusten osuus on meillä kasvanut toiseksi suurimmaksi EU-maista.

Jyväskylän yliopiston professori Teppo Kröger on tutkinut, miten työssäkäynti ja läheisen hoivaaminen on sovitettu yhteen eri maissa.

Vanhuksen hoitaminen työssäkäynnin ohella on yhä yleisempää, eivätkä länsimaat enää voi jättää asiaa huomiomatta.

Britannian tilanne on hätkähdyttävä: brittitutkimuksen mukaan jopa yli kaksi miljoonaa brittiä on jättänyt työnsä huolehtiakseen perheenjäsenestään.

Sama ilmiö on nähtävissä muissakin maissa: työssäkäyntiä ja läheisen hoivaamista ei pysty yhdistämään, jos työelämä vaatii tekijältään vähintään sataprosenttista panostusta. Jommasta kummasta työstä on luovuttava – moni jättää palkkatyön. Poliitikkojen puheet työurien jatkamisesta ovat tällöin jäämässä haaveeksi.

Työn ja perheenjäsenen hoivan yhteensovittaminen on otettava länsimaissa vakavasti. Se on poliittinen kysymys, johon päättäjien on etsittävä ratkaisuja.

Ratkaisu on tarpeen löytää myös siksi, että ongelman unohtaminen luo eriarvoisuutta eri ihmisryhmien välille. Kaikilla ei ole mahdollisuutta jättää työtään hoivatakseen vanhustaan kotioloissa.

Britanniassa ja Australiassa yhteensovittamista on pyritty helpottamaan luomalla joustavia työoloja. Myös Japani on havahtunut asiaan, joskin maassa on edelleen yleistä se, että läheistään hoivaava luopuu työstään kokonaan.

Kyseisissä maissa ikääntymisen tuomat muutokset yhteiskunnalle on huomattu ripeämmin kuin edistyksellisenä pidetyissä Pohjoismaissa.

Krögerin mukaan Pohjoismaat ovat puhuneet läheisten hoivaamisesta paljon – mutta tehneet asian hyväksi vain vähän. Hän arvelee, että Pohjoismaat ovat sokaistuneet hyvinvointivaltiosta ja siksi unohtaneet perheen sisäisen hoivatyön.

– Olemme ihastuneet niin hyvinvointivaltioon, että emme ole muistaneet ja nähneet koko asiaa. Suurin osa työssäkäyvistä hoivaajista tekee työtään ilman tukea. Tilanne on sietämätön, Kröger sanoo.

Kyse ei ole pelkästä taloudellisesta tuesta, sillä lisärahalla hoivaaja ei vuorokauteen saa tunteja lisää. Sen sijaan hän tarvitsee joustavia työelämän järjestelmiä, joilla sovittaa järkevällä tavalla yhteen sekä työssäkäynti että läheisestä huolehtiminen.