Näkymättömät ystäväni

Kahden viime viikon aikana menetin kaksi tuttuani. Ensin kuoli Natasha Richardson, sitten Jade Goody. En ole nähnyt kumpaakaan brittirouvaa juorulehtien kantta lähempää - totta puhuakseni en edes saa mieleeni yhtäkään elokuvaa, jossa Natasha olisi näytellyt. Jadea puolestaan inhosin jo hänen ensimmäisinä päivinään brittien BB-talossa. Mutta silti tuntui tyhjältä, kun sain kuulla julkimoiden kuolemista. En sentään pillahtanut itkuun, mutta olihan se järkyttävää huomata, että kaverini juorulehtien sivuilta olivat yhtäkkiä poissa.

VOIMAKKAAN TUNNESITEEN syntyminen täysin tuntematonta ihmistä, vieläpä turhahkoa julkkista kohtaan, taitaa olla vähän säälittävää. Rehellisyyden nimissä on silti myönnettävä, että Jade ja Natasha eivät suinkaan ole ensimmäiset tabloid-tuttavani - eivätkä varmasti myöskään viimeiset.

Esimerkiksi Bradin ja Jenniferin ero oli minulle kova pala. Liiton päättyminen kosketti jopa enemmän kuin erään kaverini vanhempien ero, vaikka olin sentään tuntenut jälkimmäisen pariskunnan yläasteelta asti. Totta puhuakseni en ole edelleenkään täysin toipunut Hollywoodin täydellisimmän parin avioliiton kariutumisesta, enkä kestä vieläkään kuulla ylistystä Angelinasta, tuosta sydämettömästä miestennielijästä.

EN TAIDA OLLA ainoa julkkisten kohtaloista kiinnostunut ja kauhistunut. Suomalaiset iltapäivälehdet seurasivat pitkään ystäväni Jaden traagista kamppailua kuolemaa vastaan - vaikkei BB-tähdellä mitään linkkejä Suomeen olekaan. Itse asiassa Jade alkoi saada suurempia uutisotsikoita vasta, kun syöpätaistelu näytti olevan menetetty - niin julmalta kuin se kuulostaakin.

Julkkiskulttuuri taitaakin olla eräänlaista nykypäivän terapiaa. Julkkisten kautta niin positiiviset kuin negatiivisetkin tapahtumat heijastuvat viihdemaailmasta lumoutuneen taviksen elämään. Kun televisiosta tuttu kasvo menehtyy, oma kuolevaisuus tuntuukin yhtäkkiä suorastaan käsinkosketeltavan todelliselta.

Kun Natasha kuoli, kuljin monta päivää varoen yhtä aikaa sekä katolta mahdollisesti putoilevia lumikimpaleita että liukkaita teitä, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin oma vuoro tulee. Laskettelemaan en taida edes uskaltaa mennä.

Kirjoittaja on opiskelija ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ämmä hallitus?

Marin tekee ruuhkaa vihervasemmistoon

Kolumni: Jyväskylä vs. Buenos Aires

Kolumni: Holtittomat kuskitko muka hauskoja?

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät, mutta palvelu huononi

Kolumni: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Kolumni: Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Antenni: Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.